Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ne sipsuttivat niin sievästi ja soreasti, ottivat lyhempiä askelia kuin muut ja kantoivat toisella tavalla hamettaan. Sitäpaitsi notkahteli heidän vartalonsa vyötäisistä ja koko ruumis keinui niinkuin olisi aalloilla kulkenut. Se oli hyvin somaa Jaanan mielestä. Vaistomaisesti hän rupesi heitä jäljittelemään. Kokosi toisella kädellä hameensa ja nosti sitä sen verran, että kautokengät näkyivät.
Terät orvokkien Maanpinnan kaiken sinertääpi sitten; Kas, silloin peippo laulaa laaksossansa Ja visertääpi virttä rastaan kanssa: Käy laakso laaja pukuun vihantaan Ja keto koht' on kesäpuvussaan. Ja sitte saapuu tänne satakieli! Voi, Luojain, kuin hän soittaa soreasti! Niin sulosti, jos toiste surkeasti! En tiedä miksi mulla muuttuu mieli Niin kummalliseksi, kun laulaa hän! Kuin kummallista!
Miehen vieressä, toisella puolen istui kookas nainen suorana kuin kynttilä. Hänen päätänsä peitti kallis musta saali; hänen yllään oli lyhyt olivinvehreä samettiröijy ja tumman sininen merino-hame. Valkoiset kädet, soreasti ristissä rinnalla, kannattivat toisiansa. Rattaat kääntyivät vasemmalle tielle, ja minä näin tuon naisen kahden askelen päässä.
AINA. Ja toinen lintu toisen herättää... Ai! eilen illalla, et arvaa sä, Kuin satakieli soitti soreasti Mun akkunani alla ilosasti, Ett'en ma unta saanut silmihin. Lie silloin oikein lysti ollutkin, Kun linnun kieltä ihmislapset taisi! Ah, sanos, kun sit' ymmärtää vaan saisi? KILPI. No, sitte kummia sä kuulisit. AINA. Niin, sepä tietty ois... Jos tietäisit, Kuin oisin iloissain!
Keurun seurakunnan kirkkoherra, Herpman, istui nyt kamarissaan syviin ajatuksiin vaipuneena, ehkä miettien päivän saarnaansa ja uneksien synkkiä haaveita siitä ankarasta melskeestä, joka nyt raivosi maassamme. Hänen näin istuissaan aukeni ovi, ja sisään astui nuori neiti, mainiten "hyvää huomenta" soreasti sointuvalla äänellä.
Hän aina lausui sanat samoin kuin ne kirjoitetaankin eikä lyhennettynä ja katkastuna, joka juuri tekee vieraan-kielen oppimisen niin vaikeaksi. Tiina-tädin lausetapa oli ihan säännöllinen ja suurin murheensa oli, ettei oppilaihinsa saanut samanlaisiksi, vaikka kyllä sai heidät hyvin lukemaan ja soreasti kirjoittamaan.
Hän tiesi paremmin kuin kukaan muu, kuinka paljon nuorukainen rakasti hevostansa ja mitenkä hellästi tämä oli siitä huolta pitänyt. Itsekin oli hän kovasti mieltynyt kauniiseen Krusaderiin, joka niin soreasti tuli syömään sokeria hänen kädestään, ja joka tanssi yhtä ylpeänä aavalla llanolla kuin Arispen kaduillakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät