Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton, heitti pentunsa pesähän; itse loihe lentämähän soittohon sulan urohon, Väinämöisen vääntelöhön. Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, allit aalloilta syviltä, joutsenet sulilta soilta.
Aino ei niitä enää voi kärsiä, hän ne menettää.» Niin selittää Perander sen kohdan Kalevalasta. Kansanvalistusseuran laulujuhlassa Jyväskylässä pitää hän v. 1884 tuon kuuluisan puheensa ja lausuu siinä muun muassa laulun voimasta näin: »Kotka kun kotonansa kuuli sorean soiton, heitti pesähän pentunsa ja loihe itse soittohon lentämään.
Mun armaani pieni geisha on, hän on aamunnousun ja Mikadon maasta. Hän herää luuttujen soittohon yön unesta onnekkaasta. Häll' on otsa kuin kirkkahin puolikuu, kun hän kapean kupeensa tanssihin vyöttää, hän onnenunia uneksuu ja kultakaloja syöttää. Ja hän kuulee mun huulteni kuiskailun monin illoin, kun luuttunsa sävelet helää: »Oi geisha, niin kaunis on lempes sun, niin ihanata on elää!»
Lyö'ös rumpua rohkeesti, taistottarelle suukko suo, siinä on kaikki tieteily, siinä kirjojen oppi tuo. Rummuta ihmiset unestaan, huomenkelloja soittele. Nuoruusvoimin eteenpäin astu, korkein tiede se. Hegelin on se tiedettä, siin' on kirjojen viisaus. Tajusin, kosk' olen älykäs ja mulla soittohon taipumus. KEHITYST
Jos huolit sä, tässä mä oon! Ja kirkkahat tähdet ne taivaalla loisti, Kuvat tuikkivat tyynehen pintaansa toisti Sydänlammikko pienoinen. Oli tuoksua hurmaavaa apilaissa, Havutuoksua hulmusi männikkömaissa Yli seutujen leijaillen. Repo yhtyi soittohon riemuisahan, Huu! huuteli huuhkain laulantahan, Sitä huomattu, kuultu nyt ei.
Päivän Sana
Muut Etsivät