Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Välisti menemme puolella hinnalla teateriin ja istumme parterrilla jo tämän haju vaan on mielestäni helppo, hintaan katsoen ja siellä oikein ihastelemme näytelmää, jonka jokikistä sanaa Sofia uskoo ja niin minäkin.
"Sitä en tiedä", virkkoi Helena. "Soisin, että hän pian täältä lähtisi. Hän voi jotakin ikävää täällä matkaan saada". "Koskeeko se meihin?" kysyi uteliaasti Sofia. "Juuri meihin", virkkoi hiljaa Helena. "Vaan toivotaan, ett'ei mitään ikävää tapahdu. Minä olen varoittanut ja vieläki varoitan Valpuria tuosta miehestä". "Valpuria!" huudahti Sofia. "Miten se olisi mahdollista? Onhan sovittu "
Eteiseen tuli Sofia Ivanovna, silkkihameessa pitsimyssy päässään. Sepä hauskaa, että tulit! puhui Sofia Ivanovna suudellen häntä. Mashenka on hiukan pahoinvoipa, väsyi kirkossa. Me olemme olleet herran ehtoollisella. Toivotan onnea, täti Sonja, puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan käsiä: anteeksi, ihanhan kastelen teidät. Menehän nyt huoneeseesi. Olet läpimärkä.
Olen aivan samaa mieltä kuin serkku siitä, että patukka on välttämättömän tarpeellinen ajattelemattoman nuorison kasvattamiseksi, lausui koulumestari juhlallisesti. Ester-parka! huokasi Anna Sofia. Hän on kumminkin hyvä lapsi, vaikka onkin kiivasluontoinen; ja jos hän on hairahtunut, niin on hän saanut siitä kärsiäkin.
"Ei ole tarvinnut liian terävää silmää, huomatakseen, että asia valitettavasti on, niinkuin Sofia on sanonut", virkkoi Esa, nojaten otsansa kämmentään vastaan. "Hyvin vastahakoisestihan myönnyin Sofian esitykseen kaksikymmentä vuotta taapäin.
Hän piteli hellästi yksin niitä tohveleitakin, joita Sofia oli lämmittänyt, kun hän pisti jalkansa niihin ja nosti nämät iloisesti kaminin-ristikolle. "Niin, toisinaan tuskin uskon sitä todeksi", lausui Traddles. "Entä huvituksemme! Voi sentään, ne eivät paljon maksa, mutta ne ovat aivan ihmeelliset!
Traddles oli varsin ihastuksissaan siitä ja sanoi, että, kun hän mielessänsä kuvasi semmoista kotia, jossa Sofia vartoisi häntä ja valmistelisi kaikkia hänelle, hän ei voinut ajatella, että mitään puuttui hänen autuudessaan.
Ne gutta quidem, ei niin hiventäkään. Kiitos, kiitos, Anna Sofia, kyllä minä itsekin hoidan piippuni. Totta puhuen olen nyt iloinen, että olemme päässeet taikauskon ohitse, sillä samalla on lopussa kohtaloittemme kirjan synkkä luku.
Minä kummastelin ensin, miksi niin usein tapasin Sofian kirjoittamasta johonkin kirjoitusvihkoon ja miksi hän aina minun tullessani sulki sen ja kiiruisasti pisti sen pöytälaatikkoon. Mutta salaisuus tuli pian ilmi. "Oi, älä nyt, Tom!" huudahti Sofia, joka lämmitti hänen tohveleitansa valkean edessä. "Miks'ei, ystäväni?" vastasi Tom iloisesti. "Mitä tästä kirjoituksesta sanot, Copperfield?"
Mutta tahtoisin tietää, koska en ymmärrä, jos sinä olisit niin hyvä ja sanoisit minulle, miksi sinä sen teit? Sofia katsoi Helenaan pitkään, niinkuin ihmetellen ettei tämä semmoista ymmärrä. Eihän se ollut oikea lapsi, sanoi hän, selitykseksi sysäisten Helenaa kädellään. Ei ollut oikea? Mikäs se on oikea lapsi? Vielä enemmän ihmetteli Sofia.
Päivän Sana
Muut Etsivät