Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Sen historian kirjoittaja Johannes Snellman kertoo, kuinka vihollinen tuli tähän turvattomaan kaupunkiin Antinpäivänä v. 1714, ja kuinka kaikki sodan aikana ryöstettiin ja 143 asukasta vietiin vankeuteen ja kuinka useat muut paetessaan hukkuivat merellä.
Joskaan ei nukkua, niin ainakin olla nukkuvinaan nukkua silmät auki, kuiskata, ei huutaa, ei ainakaan niin, että se tarpeettomasti kuuluu kaikkeen maailmaan mutta Snellman, tottuneena ulkomailla toisiin olosuhteisiin, toitottaa torveen, ja juuri se nykyaikana on vaarallista. Tämä on ainakin minun vakaumukseni... Ja se on oikein puhuttu! sanoi vallesmanni.
Niinpä J. V. Snellman Litteraturbladissa jotenkin ivallisesti valitti, että "tuo harmillinen välskäri on joka paikassa tiellä", muuten olisi kieli Rouva Catharina Boijessa ollut hyvinkin historiallisesti todenmukainen.
Juhana Vilhelm Snellman. Kajahtipa silloin herätyshuuto Suomen kansalle, vielä mahtavampi kuin Arwidsson'in; *Juhana Vilhelm Snellman* selitti kansallisuuden merkityksen ja arvon ja kehoitti tehokkaaseen työhön tosi-kansallisen sivistyksen perustamiseksi. Snellman syntyi 12 p. Toukok. 1806 Tukholmassa, jossa hänen vanhempansa, molemmat kotoisin Pohjanmaalta, siihen aikaan pitivät asuntoa.
Ei Robert ole niin tyhmä, että lakkaisi pyrkimästä dosentuuriin, jota varten hän on jo kuin itsestään määrätty. Se Snellman, se Snellman, huokasi ruustinna. Se on nyt vain sitä, että tätä isänmaata ei muka voida palvella muulla kuin semmoisella jollain erinomaisella, jollain suurella tavalla ... ymmärrätkö, on nyt olemassa sellainen henki, sellainen suunta, sellainen muoti. Muotia se on.
Hän vetäytyi huoneeseensa kirjettä kirjoittamaan. Siinä istuivat lehtimajassa rovasti, Snellman ja nuoret.
"Ovatko ne pappeja?" kysyi akka. Mutta kukaan ei tiennyt siihen vastata. Sentähden hän itse jatkoi keskusteluansa: "Snellman nimisiä pappeja olen kuullut olleen. Ja poikanikin, joka kaartissa palveli, tiesi sen nimisen papin olleen Helsingissä. Mutta kukapa se toinen oli? Miksi hän sen taas nimittikään? Eihän se edes herrasmiehen nimi ollut."
Voitteko sanoa rakastaneenne veljeänne? GRANSKOG: Rakastaneeni? Noh, sitä en juuri tahdo sanoa. Hän oli sellainen vaaleatukkainen nauta ja ikävystytti minua. Johan Wilhelm, se nimi oli hänen kirouksensa. Hän luuli olevansa Snellman. Muuten perin hyvä mies. Minä muistelen häntä aina kaipauksella.
Olimme olleet Puijolla ja tulleet kaupunkiin kuvernöörin portille. »Valitettavasti täyttyy minun riistää itseltäni hauskuus kuulla enempää, mutta varmaankin saamme jatkoa ensi numerossa.» »Varmaankin, jos se saa minusta riippua.» Kättä antamatta kumarsi setä ivallisen kohteliaasti ja meni kuvernöörin portista sisään. Yht'äkkiä tuli Snellman totiseksi.
Ruustinna oli toivonut, ettei professori ollenkaan tulisi, ja niin oli hän itsekin ensin ilmoittanut, mutta sitten kuitenkin kirjoittanut tulevansa. Se vielä puuttuisi, että Snellman tulisi! Lönnrot, hän saisi kyllä kernaasti tulla, saisi kernaasti nähdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät