Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Nykyisen haltian aikana oli mainittu rustholli kuitenkin saanut vaihettelemalla naapureilta yhden ja toisen mukavamman palstan, niin että se siinäkin suhteessa oli muita etevämpi. Paras etu, mikä Siuron rusthollilla oli tuosta erinäisestä asemastansa, oli kuitenkin se, että itse kartano oli jotenkin kauniilla paikalla.
Nyt hän piti puheita tuttavuudesta ja ystävyydestä ja torpparien tyttäristä. Se oli kaikki outoa. Siuron isäntä kuitenkin pian havaitsi tuon levottomuuden ja että hän helposti kadottaisi valtansa, jollei hän heti ottaisi vanhaa "käskevää" ja "komentavaa" muotoansa.
"Eihän tuosta tule niinkään paljon, että puustellin arenti saadaan maksetuksi," sanoi Siuron isäntä. "Ei meidän olekaan pakko maksaa koko arentia rukiissa," vastasi Mari. "Me saamme suorittaa muissakin viljoissa. Ja kauraa on paljon kylvettynä." "Onko muuta kuin vuoroviljelyksen lohkomaat." "On suuri korpi, johon edellinen haltia oli aikonut kylvää ruista, vaan ei jaksanut.
Marilla ei ollut erinomaista halua kansan juhlaan. Hänessä oli kyllä uteliaisuutta saada nähdä ja kuulla, mitä sellaisessa juhlassa tapahtui. Mutta häntä oli tämän päivän tapaukset ruvenneet ujostuttamaan. Sillä vaikkei hän ollut kuullunna mitä hänestä kirkossa kuiskuteltiin, kun hän Siuron emännän kanssa oli niin ylhäälle mennyt, oli hän kuitenkin tuntenut ne kuiskutukset.
Hekin menivät ylös ja istuivat vastapäätä sitä penkkiä, missä Siuron emäntä ja Mari olivat. Tämä tämmöinen tuttavuus, miltei sukulaisuus, herätti suurta huomiota rusthollarin tyttärissä ja isojen talojen emännissä ja kylän juoru-akoissa. "Puolamäen Mari, kas kuinka hän kiipeää korkealle". oli melkein yleinen mutina koko seurakunnassa. "Ja Ivar samoin, jopa hänkin on kuin Severin veli."
Hän arveli, että Siuron isäntä nyt julistaisi hänelle, että tämä oli viimeinen kerta, jolloin hän, Mari, oli tässä talossa toiminnut emännöitsiänä. Mutta ei hän peljännyt kovia sanojakaan, sillä hänen oma-tuntonsa oli puhdas. Isäntä johti heidän kulkuansa juuri samalle ranta polulle, missä he eilis illalla olivat käyneet. Siellä he istuivat isännän penkille.
Maitokamari oli siisti, puhdas ja raitis, niinkuin sen jo eilis-illalla näimme, ja veti hyvinkin vertoja Siuron emännän maitokamarille. Mari avasi akkunat ja sovitti taas verhot päivää vasten. "Tämä keino ei ole oikein hyvä," sanoi Mari. "Ilmatorvet seinissä ovat ajanmukaisemmat. Severin lupasi tuoda semmoiset kaupungista." "Ne lienevät todellakin mukavammat," sanoi Siuron emäntä.
Häntä ennen oli kylässä noudatettu sitä tapaa, että kaukaisemmat niitut ensin korjattiin ja vasta sitte heinä-ajan lopussa kotiniitut. Mutta Siuron rusthollari rupesi uutta tapaa viljelemään. Hän vei väkensä ensin kotiniituille, joissa voimakkain ruoho ja varhempi kasvu oli. Hän sanoi tahtovansa kunnialla koota parhaat heinävaransa.
Sitte hän päätti mennä sisälle kertomaan, mitä hän tulipalosta oli tietää saanut. Hänen tulonsa katkaisi ja lopettikin laulun. Sanoma oli surullista laatua, ei niin paljon sen vahingon tähden, mikä Ruikulle puupinon palosta oli tullut, kuin sen, että siitä syytettiin Liisaa. "Mikä siitäkin lopuksi tulee?" lausui Siuron emäntä.
Itse Siuron isäntä tunsi värähdyksen niistä. Mutta Siuron isännän tunteet eivät olleet samaa laatua kuin nuorukaisten. Hänellä ei ollut tytärtä. Eikä käy väittäminen, että hän tähän asti oli juuri tytärtä kaivannutkaan. Mutta sitte eilisillan oli hänessä herännyt tuo outomainen kaipaus. Ja kun hän aamulla noustessaan ensimmäiseksi tapasi Marin, oli se tunne ottanut hänessä selkeämmän muodon.
Päivän Sana
Muut Etsivät