Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Iikka itki katkerasti. »Niitä on yhtä paljo kuin lehtiä metsässä. Marttilan emäntä lähetti sarkansa minua myöten tänne, kun lupasivat ottaa minut Siuron kärreihin. Minä otin saran, mutta nyt se on poissa, enkä minä tiedä, mihin se on joutunut.» Emäntä nykäsi Vappua kylkeen, sanoen: »Vai niin, vai on sarka poissa! Mihinkähän se olisi voinut joutua?» »Minä makasin tuvassa viime yön.
"Minä tulin tänne jo huomista talkoota varten", sanoi Mari. "Siuron emäntä tarvitsi minua avuksensa, vaikka minä pikimältään pääsin tätä iloa imehtimään. Mitä täällä nyt on?" "Kuule ja näe itse, tuossahan pappi saarnaa."
Sillä he olivat kaikki nähneet, mikä kelpo ihminen Liisasta oli tullut. Vaan Liisa itse pysyi järkähtämättömänä. Ja ainoastaan aika voisi ehkä parantaa hänen mielensä syviä haavoja. Mutta Siuron isäntä ja emäntä olivat tulleet vanhoiksi. Erittäin rasitti talouden hoito emäntää, joka olisi tarvinnut nuoren apulaisen taikka kokonaan päästä kaikesta.
Hän siis rohkeni jatkaa kyselevää keskusteluansa niinkin jäykän ja miltei ylpeän miehen kanssa kuin Siuron rusthollari oli. Ja rusthollaria taas, vaikkei hän neuvoa kysynyt juuri keltään, ei ensinkään pahoittanut, että hän sai vähän purkaa ajatuksiansa niissä asioissa, jotka hänen mieltänsä painoivat, semmoiselle miehelle, josta hän tiesi, ettei se keskusteluja kantaisi sen pitemmälle.
Siuron rustholli oli vähän erillään kylästä, Onkiveden selälle pistävällä niemellä. Sillä oli monta etua tästä erinäisyydestä, vaikk'ei kaikkia kuin olisi luullut. Sillä kylän vainiot ja niityt olivat sekaisin, niinkuin ne isossa jaossa menneellä vuosisadalla olivat tulleet taloille tasatuiksi.
Sillä paljon oli tekemistä talkoon loputtuakin, vaikka emäntäkin kehoitti häntä olemaan iloisena muiden kanssa. Se. joka myöskin tahtoi vallita osan Marin ilta-aikaa, oli Siuron isäntä itse. Hän pyrki selvyyteen siitä mitä hänen mielessänsä oli ollut sitte eilisillan ja sitä johtanut uusille poluille. Sentähden hän piti varalla, kun Mari liikkui toimissaan, ja tarttui hänen käsivarteensa.
"Severin ja minä läksimme eilen iltasella rantaan, huviksemme vain, sittenkuin töistä oli päästy. Siellä luuli Severin näkevänsä jotain liikuntoa lahdessa. Hän päätti aivan oikein, että se oli lahna-parvi. Me verkot veneesen ja laskemaan ne lahden suulle. Ennen päivän nousua me taas mentiin kokemaan ja saalista tuomaan." "Kas se onni oli," sanoi tähän kummastellen Siuron emäntä.
Heille tuli raskaaksi elää käyden kahtauttaan suuressa varakkaassa talossa, kun heidän oli mahdollinen saada niin suloista väkeä jokapäiväisiksi elinkumppaniksensa kuin Mari ja hänen lapsensa olivat. He keskustelivat asiasta niin, että Siuron rustholli kokonaisuudessaan annettaisiin Severinille ja Marille, ja vanhukset eläisivät yhdessä heidän kanssansa.
"Niin, ja Severinin." Siuron isäntä suostui siihen, että Orkko myytäisiin. Ja jo parin päivän perästä läksivät Severin ja Mari sillä kaupunkiin. Mari ei olisi huolinut mennä mukaan ja tahtoi sillä näyttää, ettei hän epäillyt Severinin oikein asioimisesta; mutta Severin vaatei häntä, eikä luvannut mennä yksin. Sentähden he läksivät molemmin.
Luonnollinen hyvän tahtoisuus kuvasti hänen muodostansa, josta kaikki nuoruuden kauneus ei vielä ollut kadonnunna. Ehkäpä oli korskeus hänestä jäänyt pois sentähden että hänen miehensä, Siuron rusthollari, oli ottanut hoitaaksensa sitäkin osaa taloudesta, eikä suonut sitä muille, ei edes emännällensäkään. He astuivat sisälle. Huonekalut eivät täällä olleet Pietarista, ei edes kaupungista.
Päivän Sana
Muut Etsivät