Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Siell' elää kansa niin sitkeä kuin vaahteren latva nuori! se kyllin saanut on itkeä, mut vankkana on kuin vuori; se orjana ollut on ounaan herran, se vaivaa nähnyt on toisen verran kuin Suomi muu, mut murtumaton ja hilpeä vielä se on.
Minä istun tässä katselemassa seutua viimeisen kerran. Olipa hyvä, että tännekin kurkistin. Oletteko etsineet minua? Olen. Halusin hartaasti saada sanoa teille hyvästit tälle kertaa. En viimeistä kertaa, toivon ma. Te olette sitkeä. Niinhän pitää tienraivaajan ollakin. Näittekö Alfredia? Tahi Ritaa? Molemmat näin. Yhdessä? Ei. Kumpikin on itsekseen. Mitä te tuolla lipulla?
Hän hoiti lastaan aina sen syntymisestä asti kaikella mahdollisella tavalla huonosti sekä ruoski ja pieksi sitä, kun se tuli jonkun verran isommaksi. Tuo hento olento näytti kuitenkin olevan elinvoimiltaan sitkeä ja luonteeltaan tavallista kärsivällisempi, huolimatta siitä, että hänessä oli mustalaisverta.
Vieläkin kysyn: mitä olisimme me, jos ei meillä olisi oppineita kansallismielisiä miehiä, ja mitä meillä olisi silloin odotettavana? Eipä, hyvät ystävät, muuta kuin lopullinen, vaikka sitkeä kansallinen kuolema.
Sinä olet nuori ... niin nuori!" "Minäkö! minä olen pitempi isääni! ja minä tahdon nähdä sen, joka soutaa vahvemmin kuin minä! ainakin tässä talossa... Sinä tarkoitat ehkä renkivoutia Anders'ia?" "Minä tarkoitan, että sinä olet vielä hoikka ruoko poikaseni!" " Mutta sitkeä, äiti! sitkeä kuin koivunvitsa!" "Rejer, Rejer ... isäsi katselee tänne alas! Mitä luulet, että hän nyt sanoisi!"
"Kas, kas sitä vanhaa rakkautta, kun on sitkeä", murahti muurari. "Onhan se", kiusoitteli häntä Maija. "Onhan se, mutta mitäs se sinuun kuuluu?" Onneksi joutui viimeinkin lähitaloista apuun kyläläisiä, jotka pelastivat saunassa olijat ja kantoivat asuinrakennukseen.
Minun täytyi turvautua yksinäisyyteen voidakseni sitä saada kokoon järjestetyksi; paljonpa minä ymmärsin ja sekoitin vasta kuukausien kuluttua mietteisiini vaipuneena tulipesäni ääressä, kun lumipyry ulkona ilmassa vinkueli. Englannin kansan mahtava toimintavoima ja sitkeä tahdonvoima nepä ne minuun suurimman vaikutuksen tekivät.
Olina huomasi tämän mielihyväkseen, hän tunsi itse tavan oikeutta, eikä hän ollut muuta ajatellutkaan, kuin että poika tulisi häntä perimään; mutta jos poika oli uhkamielinen, niin hän oli sitkeä: poika ei nukkuen saavuttaisi sitä, joka oli hänen vallassaan panna vastaan.
"Jos en erehdy", sanoi hän ojentaen kätensä terwehdykseen, "meidän kaikkitietäwä tohtorimme, Upsalasta, Nikoteemus Hourenius! Terwe tulemastanne ja kiitoksia, että olette walmistaneet meille ilon saada kotiin rakkaan tyttäremme. Waimoni, saan tässä sinulle esittää." "Olisin suonut tuoda Anna neitsyen teille warsin terweenä, waan tauti on ollut sitkeä.
Tuo pieni, välistä kärtyisä ja hermostunut herra, hän oli siis se sitkeä puolueen selkäranka, joka kannatti sen päätkin. Sillä mitä olisi puolue ollut ilman äänenkannattajaansa? Rakkaus lehteensä näytti olevan hänen ainoa intohimonsa. Eikä se kumma olekaan, kun muistaa, että lehti pienestä nenäliinasta oli hänen silmäinsä alla kasvanut koko suureksi lakanaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät