Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Niin oli tuttavuutemme tehty ja tuskinpa sillä hetkellä aavistimme, että silloin juuri sidottiin side, jonka siteen monta kovaa lähemmä puolvuosisadan kuluessa koettuaan vasta kuolema olisi katkaiseva. Salimme seinillä riippui useita vanhojen hollantilaisten ja italialaisten mestarien maalaamia tauluja.
Me tunnemme itsessämme mielellämme sen siteen, joka yhdistää meidät etäisimpiinkin aikakausiin: ihmiset, kansat, tavat ja laitokset häviävät; tunteet ovat ikuisia! siinä sukupolvet toisiinsa yhdistävät siteet. Mennyt elämä herää uudelleen kun sen tunteet meissä puhkeavat se elää meissä itsessämme! Mikä oli, on aina!
Hän huolellisesti varoi siteen loukkautumista, ehkä se vaikealtakin tuntui; tyttö näkisi, että toinen oli uskollisesti odottanut. Siten kesti hän urhoollisesti uuvuttavan iltahetken huvihuoneessa. Ulkorappusen ovi oli sepo seljällään, jotta "apu" voisi suoraan tulla, mutta hetki kului hetken päästä.
Tämä on kyllä tosi, mutta tämän siteen toinen pää ei kahlehdi minua sydäntäni, eikä myöskään Metsän Ruusu pitänyt sen toisesta päästä kiinni." "Tämä on kummallista! Rakastaako veljeni päällä eikä sydämellä? Voiko tuo heikkomielinen vaikuttaa niin mahtavasti näin urhoolliseen soturiin?" "No nyt taas, väliin oikeen, väliin aivan päin seiniä!
"Kenpä tuollaisen mitättömän naarmun tähden haluaa tuhlata ainoatakaan sanaa... Jospa todellakin saattaisin kärsivällisyyteni siihen, että antaisin teidän täyttää tahtonne, ensi hetkellä kuitenkin repisin siteen, sillä minä olen liian kärsimätön". "Olkaa nyt niin hyvä", keskeytti tyttö hänet lempeästi pyytäen. Näillä sanoilla ja tällä äänellä oli häneen loihtiva vaikutus.
Juuri sillä hetkellä pisti muuan arenapalvelija preetorin kouraan kirjeen. Hän katkaisi siteen silmäili sitä hetken hänen piirteensä ilmaisivat hämmästystä ja huolta. Hän luki kirjeen uudelleen ja sitten hän mutisi: »
Hän oli liian kunniallinen julkisesti ilmoittaakseen vaimonsa häväistystä ja kokonaan repiäkseen siteen heidän välillään. Siten kului vuosi. Leonard, tosin eläen hyvin erillään maailmasta, oli kuitenkin kunniottettavalla miehuudella luonut päältänsä surun masentavat kahleet ja etsinyt lohdutusta väsymättömässä työssä.
Laskettuansa minusta sen verran verta kuin hän arveli tarvitsevansa, pani hän siihen erittäin taitavasti siteen; tämän tehtyä tutki hän ylen tarkasti vertani, jonka jälkeen hän poistui äänetönnä mutta nähtävästi vähän hämmästyneenä. Kaikki tämä lisäsi vielä käsitykseni lujuutta tämän kansan tyhmyydestä.
Veri oli lakannut vuotamasta, sillä vaimoväki oli tuonut riepuja, joilla sidottiin haavat kiinni. Niistä oli yksi pahin; se oli vasemman olkaluun alapuolella ja näytti menevän hirvittävän syvälle. Pulppuamalla siitä alussa tuli verta ja kauan sieti hautoa kylmällä vedellä ennenkuin saivat sen verran taukoamaan, että voivat panna siteen päälle.
Herra, jota kysymys koski, oli näköjään tarkkakuuloinen, sillä hän vastasi itse: Nimeni on Skutenhjelm, ja tuosta vanhasta takkikulusta voitte nähdä että olen antikvaari. Niin sanoessaan riisui hän päältään sanotun pukimen, repäsi paidastansa hian, josta teki siteen ja mutisi puoliääneen: Siihen meni paita? Ainoa ehjä mikä minulla olikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät