Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ja sitte jos sointuhun suureen sen vois kantelen kieliä soittaa, niin vuolaana, varmana virtana kai yli merten ja maiden se soisi, ja kansat ja kullalla kruunatut päät sitä kummana kuunnella voisi. Vaan sit'ei suotu vielä kuolevaisen, ei jättikääpiön, mi pyrkii kaikkialle, kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta hän viisaudellaan selvillensä sai.
Eikös se, herra, ole niin, että elämämme meille on suotu vuoksi nautinnon; sen, ken sit'ei nauti, tappakohon tauti. Se on oikein. Eipä se tainnut nautinnoksi ruvetakaan.. No liika karkeata juomaahan tämä herroille onkin. Mutta te pojat! TYT
Noin se katoo kaunis, jalo, Totuus kestää vaan, Sit'ei voimakkainkaan palo Saata hoipumaan; Tyyntyy laulun, soiton virta, Hakkaa, hakkaa ajan pirta. Runotarkin ihastunna Ajan mettä juo, Aatteet jos lie kulununna, Uutta luopi tuo, Vaan ei kaatunutta raukkaa Aikakaan voi enää auttaa.
Sit'ei kielletä sinulta; Kuolla kumminkin pitääpi." Kuule, katso, Kalle Palmu, Jalo torppari totinen! Joka annoit aivan suuren, Seurattavan selkeästi, Esimerkin markkinoilla. Tuhat miestä tunnustaapi, Sata vaimoa sanoopi, Lapset laulavat sopissa, Ett'ei monta markkinoilla Palmun vertaista kuleksi.
Hän sanoi salaan minulle, että sinä olet kovin erhettynyt ja pettynyt ja käski minua hänen nimessänsä varoittamaan sinua mistä, sit'en tiedä, sit'ei hän sanonut, mutta varmaankin jostakusta uhkaavasta vaarasta. Anna. Koska ja missä hän käski? Amalia. Vähän ennen lähtöänsä ja juuri tässä paikassa, missä nyt seisomme, käski hän. Voi!
"Sit'ei isäntä koskaan ole katuva, sen vaan sanon, ei ikänään, ei ikänään." "Ota hevonen ja ratsasta kaupunkiin Juustila! Hänen pitää jo tänä iltana saaman sähkösanoman siitä." "Saanko luvan toivottaa herralle onnea!" vanhanpuolinen vaimo, silitetty huivi päähineen päällä ja kotikutoinen villahame ison kiiltävän puhtaan puuvillaisen esivaatteen peitossa, astui vitkastellen huoneesen.
Hän luki ja veisasi sitä hartaammin. Hän rupesi minua vähittäin miellyttämään. Sillä kaipasin nuorta seuraa ja hän oli pitkän aikaa ainoa, jonka seuraan pääsin. Sitten luulin sitäkin, että Jumala oli juuri hänet lähettänyt minua maailman vallasta pelastamaan. Mutta hänessäkin etsin maailmaa. Tavoitin joskus laskea käteni hänen kaulalleen, mutta sit'ei hän sallinut.
Viepi Ilvon pöytään. ILVO. Lempeä kesäinen päivä, Viel' anoppi lempeämpi. Mitä on minulla täällä? Näm' on vierasta väkeä. Ilmarille. Kaunisko? Olenko kaunis? Tääll' on kaunista kosolta. Mutta Pohjolan terästä, Sit'ei min olen terästä, Kauniskiiltoista terästä. Ilmari, sin' olet seppo Minä sun terästän vielä. ILMARI. Työssä tarvitsen terästä.
Ja sitte jos sointuhun suureen sen Vois kantelen kieliä soittaa, Niin vuolaana, varmana virtana kai Yli merten ja maiden se soisi, Ja kansat ja kullalla kruunatut päät Sitä kummana kuunnella voisi. Vaan sit'ei suotu vielä kuolevaisen, Ei jättikääpiön, mi pyrkii kaikkialle, Kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta Hän viisaudellaan selvillensä sai.
Päivän Sana
Muut Etsivät