Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
»Kas, Karoliina!» huudahti Keskitalo. »Ja tullut näin pitkän matkan.» »Piti tulla edes hyvästi sanomaan», puheli Karoliina hyvänsävyiseen tapaansa, tervehtien ohikulkijoita kädestä. Sisarukset jättäytyivät muiden jälkeen. »On ollut niin paljon puuhaa», sanoi Uutela kuin anteeksi pyytäen ettei hän ollut käynyt hyvästi sanomassa, vaan sisaren piti tulla. Sitä seurasi pitkä äänettömyys.
Viskaalin rouva sanoi niitä veitikkamaisiksi, ja semmoisia ne olivatkin, nuo kauniit siniset silmät. Koko hänen olennossaan oli niin paljon kevään-omaista miellytystä, ett'ei ollenkaan ihme, jos jo monen nuorukaisen sydän oli tuntenut tuommoista armaan armasta sulamista, jota seuraa haaveilu ja lempi. Semmoisia olivat ne sisarukset, joiden parissa Niilo tohtori oleskeli varsin usein.
Nyt kumpikin vuorotellen rupesi toinen toistansa muistuttamaan menneistä onnellisemmista ajoista ja sen ohessa valittamaan, kuinka ihmiset nyky aikaan olivat viekkaita ja kiittämättömiä, ja Anni ja Ernestiina olivat niin yksimieliset, että he erotessaan näyttivät iänkaiken olleen ylimmäisiä ystäviä ja eläneen yhdessä kuin sisarukset.
Eräänä kertana tulivat molemmat sisarukset työhön siihen taloon, jossa Matti palveli. Kun Matti ensikerran näki nuot sisarukset, leimahti hän korvia myöten niin punaiseksi kuin turkinpippuri ja hänen sydämensä löi niin kovasti, ett'ei hän oikein nähnytkään; samoin kävi nuorimman sisarenkin, jonka nimi oli Maija. Molempain hämmästys oli niin suuri, että kaikki syrjäiset sen huomasivat.
Kauwan syleiliwät tulijat ja talon wanhukset toisiansa, ja Mikon nuorimmat sisarukset kieppuiwat kilwan Mikon ja Ainan liepeissä, osoittaen iloansa miten parhaiten taisiwat. Mikolla ja Ainalla oli tuliaisia, jaella lapsille, kunkin sisaruksen ijän mukaisia kaluja ja makeisia, joista pienokaiset suuresti iloitsiwat.
Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet suutasuksen, Sisarukset silmätysten, Harvoin veiot vieretysten, Emon lapset laiatusten, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.
NATHAN. Vain nainut Saksast' oli, äitiänne vähäksi aikaa Saksaan seurannut. RISTIRITARI. Ei enempää, mä pyydän! Entäs veli, tuo Rechan veli? NATHAN. Te se ootte! RISTIRITARI. Minä? Minäkö veljensä? RECHA. Hän veljeni? SITTAH. He sisarukset! SALADIN. Sisarukset? Veli! Mä veljensä! Ei suinkaan! Sydämensä ei mitään tiedä siitä. Pettureita me oomme. Pettureita? Niinkö luulet?
Kernaasti minun puolestani sanoi vaimo, minä tulen tänne häntä hoitamaan, jos tahdotte, vaan talooni en ota häntä, sen vaan sanon teille! Ei ole tarpeellista kyllä me häntä pidämme itsekin! vastasi Leander suuttuneena, ja kun Wappu taas sopersi jotakin itseksensä, kallistui hän hellästi alas: Mitä tahdot, mitä toivot? Vanhemmat sisarukset katselivat toisiansa.
Olihan luonnollista, ett'ei Rejer päästänyt käsistään kunniaa saada maksaa kaikki jossa hänellä oli kova vastus, kun sisarukset pitivät mahdottomana ottaa vastaan semmoista uhrausta niin "ihan vennon vieraalta."
Palatessamme söimme väliaterian Merripit Housessa, ja silloin tutustui sir Henry neiti Stapletoniin. Ensi hetkestä näytti tämä tekevän häneen syvän vaikutuksen, ja minä melkein luulen, että taipumus oli molemminpuolinen. Kotimatkalla tahtoi hän ehtimiseen puhua tytöstä, ja sen jälkeen olemme melkein joka päivä tavanneet nuo sisarukset.
Päivän Sana
Muut Etsivät