United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kas, kas, kun on äkäinen ... mistä sinä olet äkäinen? Minähän sinun oluesikin maksoin...» »Itsehän sinä veit kellon ostajaisia juomaan...» »Olisit sinä saattanut sen toisen pullon...» »Sinähän sen kutsuit...»
Vaan sinähän sitä eilenkin pidit käsilläsi. Etkö muista, kun vielä aioit tehdä siitä perpetuum mobilen, ikiliikkujan, laittamalla siihen jonkinmoisen vesirattaan? Minä luulen että kello kohta lyö, lausuin heille. Niinköhän? Minulla on vielä Ruotsinkielioppi Honkiojalla. Pitäisi sitäkin vähän silmätä ja pestä sitten silmänsä, lausui Jaakko ja alkoi toimeen.
Sinähän puhut Kaarlo niin vaikeatajuisesti etten minä jaksa sinua ymmärtää. Aarnio jatkoi: Ilmaiseppa minulle nyt yksi salaisuus! Ilmaisetko? Mikähän tuo sitten olisi? No minäpä sanon! Mutta sittenkin tuntui, kuin olisi häneltä puuttunut voimia sitä sanomaan. Lopulta hän kuitenkin jo uskalsi: Mikä voima se oli, joka sai sinut jo ensi iltana vastaansanomatta antaumaan suudeltavakseni! Hän nauroi.
Sinähän olet kuitenkin aina pysynyt itsellesi uskollisena. Minä! huokasi Johannes keskeltä kyyneltensä. Minä, jonka koko viimevuosien elämä on ollut vain suurta itsepetosta! Sinä hetkenä hän kielsi Liisan. Kielsi niin täydellisesti kuin toinen ihminen voi kieltää toisen, julistautumalla täydellisesti irti hänestä, tahtomatta myöntää edes itselleen, että koskaan on toista tuntenut ja tunnustanut.
Päin vastoin, nyt vasta huomaankin, kuinka monta hyvää ystävää äidilläni on ollut, ja kuinka minä niitä häneltä perin". "Oi, jo maakan sinä niitä omasta kohdenkin ansaitset; sinähän olet niin "
Oi, rakas Aramis! sanoi d'Artagnan vuorostaan syvästi huoaten, sinähän kerrot minulle juuri oman historiani. Kuinka? Niin, eräs nainen, jota minä rakastin ja jumaloitsin, on väkivallalla ryöstetty minulta pois. Minä en tiedä missä hän on tai minne hänet on viety; hän on ehkä vankina, ehkäpä kuollut.
"Nuo suuret kivet oikealla muodostavat erinomaisen piilopaikan." "Odotammeko tässä?" "Kyllä, tässä me väijymme. Ryömikää koloon, Lestrade. Sinähän olet käynyt talossa, Watson? Voitko tehdä selkoa huoneiden asemasta? Mitä ovat nuo tännepäin olevat, ristikolla varustetut ikkunat?" "Ne lienevät keittiön ikkunoita." "Entä tuo, vähän etempänä, josta niin kirkas valo tulee?" "Ruokahuoneen varmaan."
Mutta minä tulin outoon paikkaan, näetkös, sain uusia toveria ja niin pois päin SYLVI. Etkä silloin enää huolinut muistella vanhoja. Minä raukka kuljin täällä sillä aikaa ja ajattelin sinua niin uskollisesti. VIKTOR. Vai teit sinä niin, Sylvi? SYLVI. Ihan totta. Sinähän olit minun paras ystäväni. Mutta sinä et varmaan ole koskaan pitänyt niin paljon minusta kuin minä sinusta.
Siiri on pelastettava ja pelastaa hänet täytyy, kahdessakin suhteessa. Hän ei ole lainkaan käynyt konttorissa. Mitähän se merkitsee? Mutta, Agnes, mikä sinun on? AGNES. Miksikä sitä kysyt? SIIRI. Sinähän olet kalmankalpea! AGNES. Ei mitään mainittavaa. Ollakseni oikein »comme il faut», olen viime aikoina saanut huonon sydämen. Olla aivan sydämetön olisi kyllä kaikkein uudenaikaisinta.
ANNA LIISA. Ei, Pirkko, jos lapsen saan, itse minä sen hoidan. En usko kenellekään. PIRKKO. Mutta sillä välin kumminkin? Et suinkaan sinä alituiseen voi istua sen ääressä. Ja minä sitä kyllä hoitaisin yhtä hyvin kuin sinäkin, ehkä vähän paremmin vielä, minä kun niin paljon pidän pikkuisista lapsista. Mutta sinähän niitä et ole kärsinyt tähän saakka ollenkaan. ANNA LIISA. Mistä sen tiedät?