Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Te olette ennen kutsuneet minua pojaksenne, Asari on minun nimeni." Kaikki säpsähtiwät. "Roisto! Tawaraa kyllä sait, mutta et ollut mies sitä pitämään! Kehtaatko tulla silmieni eteen, särkemään wiimeisenkin wanhan sydämeni?" sanoi isäntä wimmastuksissaan, sillä hän oli nyt tuntenut tulijassa poikansa. "Roistoko? Niin, niin, oikein suuri roisto minä olen. Mutta woi, isä!
Murdstone, kääntäen päätänsä ja silmiänsä valjusti minua kohden, "että sinulla on jörömäinen luonto. Minä en voi sietää, että tämmöinen luonto kehkeytyy minun silmieni alla, niin etten yritä sitä parantamaan. Sinun täytyy koettaa, Sir, muuttaa sitä. Meidän täytyy koettaa muuttaa sitä sinulle". "Minä pyydän anteeksi teiltä, Sir", sopersin minä.
Vain Lohduttaja vierelläin mun seisoi; kolmatta hetkeään jo paistoi Päivä ja meri siinsi eessä silmieni. »Ei pelkäämistä!» lausui Mestarini. »Pois epäily! On asiamme hyvin; syy kasvaa voimas on, ei surkastua. Ovelle tullut olet Kiirastulen; kas, tuoss' on seinä sitä kaartavainen, ja mist' on halki se, on siinä kynnys.
Ken siellä? HANNU. Mikä hirvittävä ääni! Sydämmeni pakahtuu pelosta! Aha, voisin hiipiä täältä yhtä rauhallisena pois ... kuin tänne tulinkin! Rohkeutta, Hannu, rohkeutta! KAARLO. Ken kysyy? HANNU. Sitä kysyy Ahti, koskenhaltija. Astu esiin silmieni eteen! Haa, Ahti! Ahti! Ja aivan tulipunaisena! Voi minua! Nyt on loppuni tullut! Minä olen kuollut ... aivan kuollut!
Anteeksi pyydän, eitä kosketin kenties liian hellään paikkaan ja etenkin, kun asioita sellaisesta laadusta en ensinkään tunne." "Jos minulla olisi morsian, niin ei minulla olisi minkäänlaista syytä synkkämielisyyteen. Päin vastoin, vaikk'ei se, jota lempisin, olisi lähiseuduillakaan, virkistäisi hänen silmieni edessä oleva kuvansa kaikenlaisissa tilaisuuksissa.
"Paikalla laita itsesi pois minun silmieni edestä ja koko talosta, koska olet noin tottelematoin", käski Kirri Marttia tuimasti. "Isä kulta!" soperoitsi Martti säikähtyneenä. "Tahdotko ottaa Susson?" "En. Niinkuin olen ennenkin sanonut, sanon vielä nytkin, häntä en ota vaimokseni koskaan, en koskaan", sanoi Martti päättävän lujasti. "Sinulla ei sitten ole enään isää", sanoi Kirri huolettomasti.
Siitä hetkestä asti olen ollut aivan sokea. "'Kirottu dervishi', huusin tuskissani, 'puhuit liiankin totta! Mihin kadotukseen uteliaisuuteni ja rahanhimoni ovat minut syösseetkään! Rakas veli, sinä olet ollut niin hyvä minulle, etköhän voisi antaa minulle silmieni valon takaisin? "'Onneton', vastasi dervishi, 'minä en ole syypää onnettomuuteesi. Ja kohtalosi olet täysin ansainnut.
Seutu oli tasaista ja aukeata, ja sen wuoksi näkyiwät kaikki esineet jo kauwas. Olin niin waipunut luonnon ihanuuden nautintoon, etten huomannutkaan, ennenkun Honka=Kriston kaswitarhan tuomi= ja pihlajapehkot jo ilmaantuiwat silmieni eteen. Aurinko juuri kohotteli laitaansa idästä ja se loi ikäänkuin kultauksen muutoinkin ihanan luonnon ylitse.
Sellainen on rakkautemme loihtu, että sinä et voi kuolla ilman minua, enkä minä ilman sinua. Näen sinun kuolemasi silmieni edessä samalla kertaa kuin omani. Oi ystävä, ei täyty toivoni saada kuolla sinun sylissäsi, tulla haudatuksi samaan arkkuun. Kuolen yksin, ilman sinua, häviän meren syvyyteen.
Tässä on äidinperintösi; ota se, eläkä koskaan enää tule silmieni eteen. Senlaista naista en minä talossani kärsi ja näillä rahoilla voit elättää itseäsi. Hyvästi!" Sen sanottuaan vouti kääntyi ja läksi. Gunhild kuuli raskaita askeleita käytävää pitkin; joku ovi avattiin ja suljettiin jälleen; ja sitten oli vaan syvää hiljaisuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät