Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Liina oli niin täynnä totuutta, että sen osoitti jokainen hieno kasvojen juonnekin tuon pienen suukkosen ympärillä ja se loisti jokaisessa tuon kostean silmän säteessäkin. Siis päätetty, sanoi nuorukainen, kätellen häntä, siis päätetty: te olette minun ystäväni, samoinkuin minä teidän. Kiitos, kiitos! ikuinen kiitos!
näin pisteen, mi niin vahvaa valkeutta säteili, että silmän häikäistyneen sen eessä sulkeutua pakko oli. Jokainen tähti, pieninkin, sen rinnan näyttäisi kuulta, jos se suhtautuisi sen paikkaan niinkuin tähti tähden viereen. Kentiesi saman matkan päässä niinkuin kuunkehä kiertää valolähdettänsä, mi luo sen silloin, kun on terhen tihein,
Jos he ovat heitä silmäykselläkin loukanneet, niin heidän pitää kalliisti se maksaa." "Ohoh, Brandon on sivistynyt mies", vastasi Silman, "ja hän varmaan on osoittanut naisille suurinta kohteliaisuutta."
Kansan murha, se oli sen viimeinen urotyö. Saksako? Voittoisa, yhä mahtavoituva, yhä edistyvä sivistyksen ja kristinuskon levittäjä mit Blut und Eisen! »Heil dir im Siegeskranz» ottamaan »silmän silmästä, hampaan hampaasta!» »Ei mitään armoa voitetuille.» Saksa on jo pitänyt puheensa vuosisatansa haudalla: Vae victis! Amerikka! Kaikkien vainottujen luvattu maa! Suuri vapaa Länsi! Kuban ryöstäjä!
Viel' leikkijousin urhoat, «Tutoni», varma piltti, Ja leikkitorvees toitotat, Pien' Eljas poika kiltti; Hyv' on: käsivarsi varmistuu, Ja silmän tarkkuus tarmistuu, Ja korva tottuu torveen. Ykskolmatta kun täytätte, Soi torvi toisenmoinen, Te miekat saatte vyöllenne, Ja leikki alkaa toinen; Te raisut saatte ratsahat, Ja silloin niinkuin patsahat Selässä istukaatte!
Nyt evankeliumimme lukekaahan: "Tää elonnautinnoiden taistelo On taiteilija, jonka valimo Luo ylempiä malmiin alempahan; Mi silmän valoa tuo sokeen tiellen Ja ääntelemähän luo mykän kielen Ja ketunvilpiks loihtii tyhmän mielen, Suo voiton vahvalle ja kavalalle Ja voiman nöyrtyä suo vilpin alle, Luo väkivallan taa ja rikkauden Viekkauden."
Rakkaus, mi nopsaan jalon syttää sielun, tuon kauniin miehen mielen valtas; tapa kuin hänet kadotin, mua vielä loukkaa. Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan, hänehen liitti mun niin lujaan, että mua vieläkään ei jätä hän, kuin näet. Loukattuja noin kuullen sieluja, loin silmän alas ja pidin alhaalla, sikskunnes sanoi minulle Runoilija: »Mik' on miettees?»
Sillä kun murhe ja puute lyövät sinua kasvoihin kylmällä kädellänsä, lakastuvat posken ruusut ja silmän hehku sammuu ikipäiviksi. Hän istui kumarruksissa pienen sängyn yli, joka oli muutettu akkunan eteen auringon paisteesen.
Kattojen yli kohoo kirkontorni ja vielä etäämpänä savuaa korkea tehtaan savutorvi nousten yläilmoihin paljon korkeammalle kuin torni. Tämä näköala katoaa parin minuutin kuluttua, mutta sijaan tulee toinen samanlainen ja tuntimääriä saatetaan matkustaa sellaisten seutujen läpi. Ei luulisi siellä olevan köyhyyttä eikä elämisen puutetta. Ei kuitenkaan aina ole samanlaista silmän alla.
Nuortapa vierastaan yhä vanhus katsoi ja katsoi, herkeämättä hän tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa, kun näki kasvoillen punan lentävän kainon ja silmän maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, hän lausui: »Huoleti, ystävä!
Päivän Sana
Muut Etsivät