Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Koska mies on mieltä vailla Silloinpa miesi mitätöin, Kaikki arvokin katoopi, Kutistuupi kunniakin. Kuinka viina vietteleepi, Pahoin pettääpi papinkin! Eipä se sovi papille Olla julma viinanjuoja, Juosta kanssa juomaritten. Kuinka kuitenkin sopisi Olla vartia vakainen, Vartiana valvovaisna Siinä Herran Sionissa?
Käki se kukkuu kuikuttelee Kuivan kuusen latvassa. Kullan ääntä kuulustelee, Mielensä on raskasna. Silloinpa kajahti vastineeksi metsästä kuin hongiston urut: Mustan metsän kainalohon Minun mieleni palaa. Päiväll' en voi päästä sinne, Juoksen yöllä salaa.
Luo kirjokuvia, valo niukka, Viljalta harhaa, totta hiukka; Näin laadit parhaan juotavan, Mi virvottaa koko maaliman. Silloinpa nuorisomme kauniin kukka Peliänne kuuntelee kuin ilmestystä, Jok' ainut hento mieli rukka Imeepi siitä murheen lievennystä; Nyt kuohuu milloin täällä, milloin tuolla, Kukin huomajaa, mitä häll' on sisäpuolla.
"Silloin heräsi toivo tytön mielessä ja hän samalla sai tiedon, että valasta päästäminen oli mahdollinen. Mutta silloinpa hän ei myöskään enää voinut luottaa valan pyhyyteen, niin että kaikki siteet kerrassaan katkesivat. Hän uskoi nyt vain omien mielitekojensa ijankaikkista oikeutta eikä mitään yhteiskunnan tai kirkon lakeja.
Kaikkialla velkamiehet ahdistelemassa eikä mistään saanut rahoja; ne olivat surkeita aikoja, ne! Vaan silloinpa tuli kun taivaasta kirje eräältä setältä pienestä maaseutukaupungista, jossa tarvittiin ala-alkeiskoulun ensimmäiselle luokalle opettajaa.
"Ei, sillä silloinpa hän olisi täällä". "Hän on ehkä kiertoteitä päässyt pakenemaan Heiniojaan?" "Ei, tuhat kertaa ei! Hän ei olisi saattanut jättää minua ja sisartansa". "No missä hän sitte saattaisi olla?" "Vihollistemme käsissä. Hän on epäilemättä joutunut saman kohtalon alaiseksi kuin Erkin nuori morsian!" Katteini Malm tuumi hetken.
Ja silloinpa papit olivat liikkeellä; hartaasti ja innokkaasti he kertoivat kertomistaan saarnastuoleista ja kodeissa kaikenlaisia rosvojuttuja noista Haugelaisista, noista valepyhistä, jotka ylenkatsoivat Jumalan huonetta ja turvautuivat omiin hämäriin kokouksiinsa, joissa kaikenlaista ilkeyttä harjoitettiin.
Ja hän rupesi aina yhä enemmän miettimään, eikö kumminkin olisi ollut parasta, ettei hän olisikaan seurannut herroja. Mutta silloinpa hän olisi heittäytynyt epäluulon alaiseksi! Hän kiiruhti kulkuansa saadaksensa pikemmin tietää, mistä hän oikeastaan oli syytetty. Kun matka-seura oli ehtinyt Waasan edustalle oli jo päivä pian puolessa. Yötä läpi oli kulettu.
Ahti vielä äijän antoi. "Silloinpa sattui kerran koreana kesäpäivänä Päivilän pieni pulmu, Utran ukon tyttö, Auli, iloiselle Iiksensuolle paimeneen. Tuli kontio korvesta, tuo alkoi lehmiä repiä. Auli arka huutamaan. Mies tuli metsästä hätään, kaatoi karhun, pedon tappoi. Mies oli Ilari nuori, Monolan verevä poika. "Tästä syntyi tuttavuus, tuttavuudesta tuli kosiot. "Kosioita kauan kesti.
Henrikin huoneessa enimmäkseen seuraelämän uutiset kerrottiin ja silloinpa siellä herttaisesti naurettiin! Ah! rakkaasen perheesen on surun vaikea saada jalansijaa, ja jos se pääseekin jonakuna hetkenä sisään pujahtamaan, niin se toisena ajetaan ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät