Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. elokuuta 2024
Hävytön! Ja ripitettiin joka syksy erään ystävättärensä edessä oliko hän syypää siihen rikokseen, josta puhutaan Zolan romaaneissa ja punastui siitäkö häpeästä, että tyttö kehtasi sellaista kysyä vai siitäkö syystä että osasi vielä hävetä pahoja tekojaan. Nyt hän ei edes seuraavana aamuna niitä muista Sinä olet sika! Herra Jumala!
Siitäkö sinä äsken aioitkin minulle puhua? Andrei. Jos sinä rupeat minua samalla tapaa pilkkaamaan kuin poikasi, siitä en enempää pidä lukua, vaan tahdon puhua suuni puhtaaksi, koska kerran asia näin pitkälle on mennyt. Audotja. Juhana. Kuulkaa nyt mitä hän aikoo puhua! Tietäkää, ett'ei se ole »lörpön, lörpön veräjäst' pelloll'». Andrei. Vaiti! Juhana.
Näinhän sen hänen katseestaankin. Hänen lämpimästä, hehkuvasta katseestaan oi, se hurmaa minua vieläkin. Kun vaan ummistan silmäni, näen sen kohta edessäni, tunnen sen vaikutuksen koko olennossani. ALMA. Voi, sitä Viktoria! Sinun olisi pitänyt nuhdella häntä ankarasti, Sylvi. Niin, se sinun olisi pitänyt tehdä. SYLVI. Nuhdella? Siitäkö, että hän teki minut onnelliseksi?
»Kuudentoista!» ihmetteli forstmestari, kiintyi katsomaan korkkimaton kuviota lattiassa ja puhui kuin itsekseen: »Kuudentoista oli, kun näin ensi kerran. Kaksi vuotta myöhemmin oli vainaja. Siitäkö on kuusitoista vuotta?» »Eilen.» »Eilenkö? Niin, todellakin eilen.» Forstmestari jäi sanattomaksi.
Hänen ajatuksensa johtuivat ylöspäin; hän oli niin vieraantunut maasta. "Kaikki maan päällä on pysymätöntä", hän ajatteli. "Lieneekö tuolla ylhäällä paremmat olot? Tuskin minulle, kurjalle. Pieni lapseni on siellä, minun oma lapseni, vaan mistäpä hän minua rakastaisi? Siitäkö, että synnytin hänet tähän kurjuuden maailmaan? Ja laitin hänet täältä ennen aikojaan pois.
Vaan Ylpytär vastasi: "Houkkio! Siitäkö nöyrtyisi sydämeni, että rakkaimpani ovat miehinä eläneet ja Suomenmaan puolesta kuolleet? Nyt vasta saatan ylpeillä! Ja vielä elää heidän työnsä täyttäjä." "Niin, hän elää," ilkkui mies, "palvelijana kuninkaan hovissa, silkistä ja kullasta kiiltävänä ritarina kuninkaan palveluksessa?" "Valhetta puhuu viekkaan kieli," vastasi Ylpytär.
HANNA. Täytyyhän minun, kun sinä et malta olla sättimättä. JUSSI. Tietysti minä sätin, koska muut minua sättivät. HANNA. Siitäkö se sitten paranee? Minusta tuo alinomainen riita on niin ikävää. TEUVO. Vielä mitä! Ei ikävää ollenkaan. Varsinkin kun Jussi osaa antaa heille selkään, niin että tuntuu. Ei joudu alakynteen milloinkaan. Polemiikissa sinä ainakin olet mestari, Jussi, se täytyy sanoa.
Rouvalla oli omat mietteensä, säilyneet vanhasta ajasta, jolloin taivas oli kaikki, vaan maa ei mitään; herra puolestaan oli uuden ajan lapsi, joka tiesi, että on eläminen maan päällä, että sitte vasta kuoltua taivaasen pääsisi." "Ja siitäkö syntyi selkkauksia?" virkkoi kreivi. "Niin selkkauksia juuri, kuten sanotte.
Ukko uunilta urahti, parta lauloi, pää järähti: "Jo nyt tieän rauan synnyn, tajuan tavat teräksen. "Ohoh sinua, rauta raukka, rauta raukka, koito kuona, teräs tenhon-päivällinen! Siitäkö sinä sikesit, siitä kasvoit kauheaksi, ylen suureksi sukesit?
Europan vanhimpia ja halutuimpia ritarimerkkejä ... annettu ukko Sauvadonille, 'setä-ukolle'!... Mistä hyvästä?... Siitäkö, että hän on myynyt värjättyä viiniä Bercyssä?
Päivän Sana
Muut Etsivät