Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Mutta ne ajat olivat olleet ja menneet. Ruotuvaivaisena vaelsi hän nyt talosta toiseen, kutoen verkkoja ja virsuja. Hiljainen hän oli; usein ei päiväkausiin kuulunut häneltä sanaakaan. Välistä vaan kuului hän hyräilevän virren värssyä, aina yhtä ja samaa. Siihenkö sitten lienevät kaikki ukon muistot ja rauenneet toiveet, murheet ja kaipaukset olleet suljettuina.
Siihenkö toteen meni kaikki heille antamani kasvatus pikkumullosesta alkaen. Eikö ne ymmärrä, että semmoinen ei lainkaan sovi minun perhoskoskessani? Eikö siis tarvita muuta kuin nakata mokoma metallilevy menemään ja vetää kuin köydellä veneeseen?
Hän miehiä ei säästä eikä naisia, painattaa moneen kertaan armahain hän joukkoon kaksoisten ja eroovain. Kuulkaahan: hetkeksi jos suostuvaisia oisimme rauhaan, tokko häpeätä Siihenkö suostuis hän? Niin luulisin. Päätellä saattaa syystä kylläkin, ett' ollessansa mitä suulahin hän liiaks nauttinut ol' väkevätä.
Siihenkö veisi viimein, että minä, että minä ? Oh, ei se ole mitään. Se menee ohitse. Ei mitään hätää; se menee ohitse. Kuinka rauhallista täällä salissa on tänä yönä! Yksikään suvun isä tai omainen ei katso uhkaavasti minua. Ei tarvitse enää heitä kääntää seinään päin. Niin, oli hyvä, että viimeinkin rohkaisin mieleni. Me voitamme, ja sitten olen perille päässyt. Saan lapseni takaisin. Perillä?
PASTORI. Siihenkö olen sitten tullut että toinen lapsistani minua vihaa, toinen pelkää! ja kuitenkin olen tahtonut vaan velvollisuuteni tehdä velvollisuuteni isänä ja kasvattajana. Olen tahtonut viedä heitä Jumalan tykö. HANNA. Pappa rakas ! PASTORI. Olen tahtonut viedä heitä Jumalan tykö. Olenko siinä menetellyt väärin? Saanko sanoa ajatukseni, pappa? PASTORI. Sano!
Teenkö mielestäsi hänelle siinä vääryyttä? Mutta kun hän ei pyydä parempaa. Sehän juuri on hänen onnensa. Agnes, eikö sinulla enää ole muistoakaan jäljellä entisistä oikeuden käsitteistä? Ahaa, siihenkö nyt tullaan? Hän nauroi, heitti päätään taakse, nojautui kyynärspäillään takana olevan tuolin karmiin ja antoi minulle taaskin ylimielisen, vaativan katseen.
Kuollakko? Voi, Tapani, siihenkö päättyisi meidän kultaiset tulevaisuushaaveemme? Oi, Anna, mieluummin toki eläisin kaskea kaataakseni kotimme tieltä, mutta Anna etkö käsitä, juuri se kotikamara meiltä mielitään riistää, onnemme pohjan ne tahtovat ottaa, ja työn hedelmän ja pellon siemenen... Ellemme voi sitä pelastaa, täytyy meidän kaatua. Kaatua niin, sinun ja veljien.
Ole varma siitä: minun ajatukseni eivät muutu. JOHANNES. Mitäs sanot siihen? MIKKO. Niin siihenkö? Sanon, että ellei Anna Liisan mieli muutu, niin muuttuu sinun mielesi. JOHANNES. Sen valehtelet! MIKKO. Minä valallani vannon: ellei muutu Anna Liisan mieli tästä sunnuntaihin, niin muuttuu sinun mielesi. RIIKKA. Elkää, hyvät ihmiset, kinailko suotta. Pianhan sen näkee.
Mutta, sanohan, eikö Tellheimin pitäisi jo olla täällä? Ei, armollinen neiti, kumpaakaan en voi, en etsiä huonosta ihmisestä hyviä enkä hyvästä ihmisestä huonoja puolia. Kai hän tulee aivan varmasti? Saisi olla tulematta! Te olette huomannut hänessä, hänessä, miesten parhaassa, hitusen ylpeyttä, ja sen vuoksi haluatte häntä kiusata niin julmasti? Siihenkö taas jouduit?
Siihenkö toteen meni kaikki monimutkaiset perhoni, ja tutkimukseni ja teoriani ja tieteilyni senkin seitsemistä, senkin seitsemistä kymmenistä märistä ja kuivista ja suurperhoista ja pienperhoista?
Päivän Sana
Muut Etsivät