Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kyllähän koirat purevat, mutta ihmisen purema on paljoa vaarallisempi se vahingoittaa sielunkin. Minä aloin miettiä miehen lausetta sielusta ja sen vahingoittamisesta, sillä sieluasiassa olin aivan oppimaton. Sielusta oli minulla hyvin himmeä ajatus. Olin tosin joskus kuullut siitä puhuttavan, ja muutamat tavasta olivat sanoneet sitä sisälliseksi, mutta en ollut siitä selville päässyt.
Niilo nojasi siihen puuhun, jonka takana hän oli suojaa etsinyt, ja sielusta nousi harmillinen ajatus. Se tyttö, joka tällä tavalla lähti hänen tyköään, ei ollut milloinkaan häntä rakastanut. Hän oli hullu, joka oli hänen tuntoansa sydämmessään kantanut ikäänkuin siunauksen ja toivon ristinmerkkinä! Mutta nuorukainen ei ollut sillä mielellä, että hän voi panna kovaa kovaa vastaan.
Vieläkin kuuluu siihen paljon sellaista, joka kohdistuu ainoastaan ruumiiseeni, kuten taipumus putoomaan alaspäin y. m., joista ei myöskään nyt ole puhetta. Kysymys on ainoastaan siitä, mitä Jumala on antanut minulle nimenomaan ruumiista ja sielusta kokoonpantuna kaksinaisolentona.
"No hyvä siis, totta Zey!", sanoi Sokrates; "sanotaanhan toisesta sielusta, että sillä on järkeä ja hyvettä ja että se on hyvä, toisesta taas että sillä on epäjärkeä ja pahetta ja että se on paha? Ja näin sanotaan täydellä oikeudella?" "Todellakin täydellä oikeudella." "Ne, jotka sanovat sielun soinnuksi, mitä he nyt arvelevat näiden, hyveen ja paheen, olevan sieluissa?
Nyt, huomaa, laajentuvi, taajentuvi se voima, jok' on sydämestä luojan, elimet luonnon miss' on ennen valmiit. Mut kuinka ihmistyy se eläimestä, et vielä ymmärrä; ja seikka sama sua viisahammankin on vienyt harhaan, kun opissaan hän yleisjärjen irti erotti sielusta, siks ettei sille elintä omaa löytänyt hän mitään.
Siitä kehittyi velvollisuus huolehtia tuolleen sielusta, s. o. hankkia sille syötävää ja juotavaa. Kuolleiden sielujen huolehtimisen kehittyi ensimäinen uskonnollinen tapa ihmiskunnan alhaisimmalla kulttuuriaikakaudella.
Nämät olivat: "1. Itsensä kieltäminen. 2. Hyväntekeväisyys. 3. Alinomainen huoli sielusta. 4. Uskollisuus jumalaa kohtaan." "Jos olet lukenut mitään Sokrateesta, tiedät, että hän kaikissa lauseissaan ja erittäin 'Puolustuspuheessaan' panee suurinta arvoa näihin. Hän kehoitti meitä itsekieltämiseen, mainiten Sokrateen sääntöjä itsehillinnöstä ja siveydestä ja kohtuullisuudesta.
"Piispan johdolla". Jumala, suuri armossa Mull' antanut on toivoa En muutoin kestäis' elämää, Kun tunnoss' aina kirveltää Polttava tuli tuskien, Jos milloin palaa Suomehen Muisto, jopa joskus. Herra, armossa muistaos, Poikas verellä huuhto'os Pois sielusta syntitahrat. Desidero Te millies Jesu mi, qvando venies? Me laetum qvando facies? Me Te qvando saties?
Nyt, huomaa, laajentuvi, taajentuvi se voima, jok' on sydämestä luojan, elimet luonnon miss' on ennen valmiit. Mut kuinka ihmistyy se eläimestä, et vielä ymmärrä; ja seikka sama sua viisahammankin on vienyt harhaan, kun opissaan hän yleisjärjen irti erotti sielusta, siks ettei sille elintä omaa löytänyt hän mitään.
Kokonaan toisilla keinoilla etupäässä hyvän, väsymättömän esimerkin avulla, odottamalla oikeata mielentilaa ja oikeata hetkeä, jolloin tuo ihme tapahtuu, toisin sanoen "Jumalan armo" meissä vaikuttaa, voi pyhä henki vaikuttaa sielusta sieluun.
Päivän Sana
Muut Etsivät