Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Pitkin matkaamme, kulkiessamme eteenpäin, saimme ihailla varsinkin Severin siitä hurmaantui mitä ihanimpia maisemia, jotka eteemme avautuivat katsellessamme peilityynelle, kimaltelevalle merelle vaaleanvihreällä välkkyvine saarineen ja luotoineen ja katsellessamme tummaa havumetsää, joka veden tyynelle pinnalle kuvastui.
Se näytti olevan raitis ruumiiltaan ja jäsenniltään sekin ja juoksi matkan hyvin. Hän vei sen uudestaan korttieriin ja riisui sen. Sitte hän läksi kaupunkia kävelemään, sillä hän oli levoton; kilpa-ajot alkaisivat vasta kello 11, eikä aika tahtonut kulua. Viimein se kuitenkin alkoi lähetä määrä-tuntia, joten Severin nouti hevosensa ja ajoi taas radalle.
Ja Ivar oli seurannut heitä. Mutta hetken perästä päätti hänkin lähteä tanssiin. "Mitä?" kysyi Mari ivalla, "aivotko sinä tanssia?" "Miksen?" vastasi Ivar, naurahtaen. "Sitäpä olisi hauska nähdä!" sanoi Severin. "Maksaisipa se vaivaa lähteä sinun mukaasi, katsomaan sitä." "Ja minä en uskoisi sitä, vaikkapa sen näkisin", lausui Mari. "Uskotte tai olette uskomata. Minä menen kun menenkin."
Kummankin kannettava oli jotenkin raskas. Se näkyi. He olivat uhalla ottaneet kantaaksensa kuormansa. Matka ei ollut pitkä, vaan sittenkin oli kummallakin liiaksi. "Kunpa vain jaksaisin väen luokse", huokahutti Severin, "kylläpä sitte pian helppo tulisi." Samaa ajatteli Mari. Mutta hän ei siitä asiasta lausunut mitään. Emäntä oli tarjonnut hänelle apua, vaan hän oli kieltäynyt ottamasta.
Ja isäntä huomasi, että Severin oli häntä monta vertaa toimeliaampi, Hänenkin mielensä teki päästä jo kaikista huolista ja vaivoista. Mutta pää-asiassa teki molempain mieli saada läheisyyteensä lapset ja lasten lapset.
Tanssia jatkettiin, mutta ei se enää käynyt niin hilpeästi kuin ennen. Poikain tuli sääli Liisan kohtaloa. Hän oli heidän mielestään syytön. jos hän olikin hurja ja vallaton. Ja emännän tylyys pisti heitä. Paitsi sitä ei kukaan tytöistä, sitte kuin Liisa oli kadonnut, kyennyt pitämään tanssia vireillä. Severin ja Mari olivat, niinkuin jo kerroimme menneet kotiin, nimittäin Severin kotiin.
"Ne seikat siis, jotka teidän pakoittivat lähettämään Severin pois kotiseuduilta, ovat jo ohitse," kysyi unilukkari. "Eipä niin aivan, pelkään," vastasi rusthollari. "Mutta Severi ei saa jäädäkään kotiin, eikä kotiseudullensa. Hän tulee piakkoin asevelvolliseksi.
Ja saatpa nähdä, kun nostamme verkot, jos niihin on tarttunut lahnoja, kuinka kauniisti ne ovat kapaloittuna, niin että niitä tuskin näkyy." He soutelivat vielä vähän aikaa järvellä. Severin oli sillä välin muuttanut airoihin ja Mari perään. Sillä ei ollut soveliasta, että vaimo souti ja mies piti perää. Ainoastaan verkkoja laskiessa oli se täytymys.
He haastelivat nuorukaisen tulevaisuudesta, nimittäin: Severin jutteli tytölle, mitenkä hän oli aikonut luoda itsellensä tulevaisuuden. Tyttöin tulevaisuudesta ei olekaan mitään haastettavaa. Heillä ei ole tulevaisuutta taikka oikeimmin sanoen, se on vain onnen kauppa. "Isä on vielä täysissä voimissa", virkkoi Severin, "eikä suo minulle talon hoitoa suoneeko sitä milloinkaan.
He eivät vaihettaneet sanaakan, sillä nyt oli pakko olla ääneti. Mari souti pitkin lahden edustaa ja Severin laski verkot. Se kävi hänen mielestään hyvin ja hän oli tytyväinen, kun työ oli päättynyt. Sillä hän näki lahnaparven todellakin olevan apajassa. Hän viittasi Marille, että soudettaisiin ulos järvelle. Ja kun oli tultu niin kauvas, että uskallettiin puhua, lausui Severin.
Päivän Sana
Muut Etsivät