Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Mari istui soutimille ja Severin perään. Severin oli harras ja taitava kalastaja. Ja varhain keväällä, kun jäät aukenivat rannoilta, pyyti hän haukia rysillä. Hän kävi yksin niillä toimilla. Ja se onnistui hyvin. Sitte myöhemmin, kun jäät tykkänään katosivat ja ilmat lämpenivät, kävivät he yhdessä särjen kudulla. Mari oli taitava airoissa.
Mutta rakkaus mieheensä esti hänen antamasta sille tunteelle sitä siaa, jonka se ansaitsi. Kuitenkin se vaikutti hiljaisesti hänen mielessänsä, niin että hän hartaammin kuin ennen rupesi toivomaan ettei Severin olisi niin ahkera noissa kilpa-ajoharjoituksissaan. Päivällisen jälkeen he puhuivat niitä, näitä, kunnes kahvi tuli.
Se ei ollut sitä laatua, että se tuottaisi rauhaa sydämeen ja levollisuutta mieleen. Severin oli puhunut hänelle sanoja, jotka olisivat saattaneet hänessä herättää suurinta riemua. Sillä mikä tyttö ei mielellään kuule uljaan nuorukaisen puhuvan hänelle rakkaudesta. Ja minkä tytön sydän ei itse syttyisi rakkauteen semmoista nuorukaista kohtaan.
Sen vuoksi lakkasi vähitellen kielen väsytys, ja sirppien liike tuli hitaammaksi. Isäntä katsoi levottomasti taloon päin. Ja sieltä tuli aivan oikein Mari ja Severin. Edellisellä oli kannettava suuri sangallinen koppa. Jälkimäinen kantoi tuommoista uuden aikaista pläkki astiata, jolla rautatietä pitkin kuljetetaan maitoa Helsinkiin taikka johonkuhun rautatien ohella olevaan meijerihin.
Sillä Brosin ajoista saakka, ja varsinkin siitä pitäin kuin tämän poika Severin kivimoukarinsa avulla oli kiivennyt niin korkeille kunnian kukkuloille, oli kylässä suuri osa jälkeisiä ruvennut muuraajan ammattiin. Lapsilla oli aina puhetta Severenistä, kuten kuninkaan pojasta sadussa.
Sillä nyt täytyi Marin elää lopun ikäänsä siinä tiedossa, että Severin häntä rakasti eikä kuitenkaan häntä saisi. Sen hän oli jo sanonutkin. Näitä nyt Mari ajatteli vuoteellansa. Ja ne olivat kylläkin surettavia ajatuksia. Mutta ne olivat toiselta puolen myöskin suloisia.
Ja niitä esitimme me usein Falkmanissa, sillä heidän hyvin varustetussa kirjastossaan löytyi joukko kuvitettuja loistoteoksia, joista me saimme kuvaelma-aiheita. Jo silloin osoitti Severin kuvaelmajärjestäjänä kykyä ja taitoa, joka ennusti hänen tulevan mestariksi alallaan.
"Missä laissa se on kirjoitettu? Minä en taivu siihen tapaan. Isältäni peritty luonto on sitä vastaan. Minä tahdon itse vallita siinä asiassa." "Ja rikkoa isäsi mielen. Sitä et saa tehdä, Severin." "Minä rakastan sinua, Mari." Mari nousi yhtäkkiä seisalleen.
"Mutta Mari," sanoi Severin, "sinä, joka kesytät kaikki mitä luonnossa on, etkös kesyttäisi noita järven kalojakin, jotka tuolla mukkelevat?" "Salakat minä kyllä kesytän sulle, jos niistä huolit. Minä viskaan niille tikun, niin ne kohta alkavat hypellä sen ylitse, ikään kuin muutkin voimisteliat."
Hän tunsi itsensä syyttömäksi, mutta kuitenkin syypääksi siihen, mitä isä nyt oli päättänyt pojastansa. Vaan millä tavoin olisi hänen käynyt sitä välttäminen? Severin kaipasi Maria ja etsei häntä väkijoukosta ja äitinsä luota ja taas väkijoukosta, vaan ei löytänyt. Käydessään näin edestakaisin, kohtasi hän isänsä. "Severin," sanoi isä, "Mari odottaa sinua puiston rannalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät