Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Vaikka kirjeesi surettikin minua, seurasin heti määräystäsi olin vanhastaan tottunut kuuliaisuuteen ja hain käsiini vanhan kestiystäväsi, purppurakauppias Valerius Procilluksen. "Hän oli jo lähtenyt kaupungista viettämään kesää ihanaan huvilaansa. Huomasin hänet paljon kokeneeksi mieheksi ja innokkaaksi vapauden ja isänmaan ystäväksi. "Mutta hänen tyttärensä on helmi. "Olit ennustanut oikein.
Sæmund häntä etsiskeli, taukosi siitä kumminkin, huomatessaan Ingrid'inkin poissa olevan. Sitten hän tiedusteli Päiväkumpulaisia, nämä joka talossa kyselivät Synnöveä, jota ei kenkään niin vilahdukseltakaan ollut nähnyt. Silloin kumpaisetkin itsekseen ja lapsittansa lähtivät kotiinsa. Mutta Synnöve ja Ingrid olivat hyvän matkan päässä siitä. "Melkeinpä kadun, että sinua seurasin," sanoi edellinen.
En tiedä. Onkos se minun näköiseni? En tiedä. En ole koskaan sen kasvoja saanut nähdä. Vasemmalla kädellä hän silmiänsä varjoo ja oikealla viittailee. Kovasti viittailee. Tällä tavalla. Minä seurasin silmilläni hänen liikkeitänsä, hänen käsivartensa liikkui niinkuin sen joka kovimman mielenliikutuksen ja tuskan vallassa viittaa: Jumalan tähden pois tieltä!
Silmät säihkyen kyyneleiden lävitse hän erosi meistä. «Siunatuksi lapseksemme!» sanoimme häntä silloin, sillä hän oli tuottanut meille suuren lohdutuksen. Hän oli kohottanut masentuneet sydämmemme. Ernst astui ikkunan luokse ja katseli ääneti tähdikkääseen yöhön. Menin hänen luoksensa ja seurasin hänen sillä hetkellä niin kaunista ja kirkasta katsettansa.
Jälistä voin päättää niiden kaikkien menneen pohjoista kohden, vaan kuitenkin niin, että itsekukin oli mennyt omaa tietänsä. Yhden jälkiä seurasin kauan, sillä ne menivät samaan suuntaan, jossa lähin ihmisasunto oli ja josta yöksi toivoin saavani majatalon.
Läksin kiireesti takaisin samaa katua, nähdäkseni, minne hän on poikennut. Saavutinkin hänet, vaan en mennyt luokseen. Takana vaan seurasin, joten näin hänen menevän kotiinsa. Mikähän kiire sillä nyt? Eipä tuollaista hätää ole ennen ollut!
Kun seurasin pääkyyppäriä silmilläni, en voinut olla ajattelematta, että se puutarha, jossa hän vähitellen oli kasvanut siksi kukaksi, mikä hän oli, oli vaikea paikka, jos mieli yletä. Semmoinen vanhan-aikainen, kankea-niskainen, tukeva, juhlallinen, ijäkäs muoto sillä oli.
Hän puhui katkonaiseen tapaansa, sanoja kiireissään töykkien: »Näin valkoisen kameelin. Basaarissa. Seurasin majapaikkaan. Hagenbeck! Jumbo! Famos: Dschemel libna! Unenpöpperössä painuivat viimeiset sanat mieleeni, ja ajatus alkoi niitä sulatella. Dschemel libna, Dschemel libna, valkoinen kuormakameeli? Kuormakameeli eihän toki! »Sanokaa ihminen, Hegîn libna!» Hyppäsin pystyyn. Ah, joko on aamu?
Seurasin hänen innokkaasti tarkastelevan katseensa suuntaa ja näin kaksi-rattaiset vaunut, joissa istui joku mies. Ne olivat pysähtyneet kadun toiselle puolen, mutta lähtivät hitaasti liikkeelle. "Siinä on miehemme, Watson! Joudu! Meidän täytyy ainakin saada häntä tarkoin katsella, ellemme muuta voikaan."
Minä seurasin heitä levollisesti ja päättelin itsekseni, että vaikka eivät toveritkaan apuuni joutuisi, ennenkuin arestihuoneen portille pääsen, niin kyllä kahden kiinalaisen käsistä yksinkin selviän, kun vaan saan ensin hetkisen puhaltaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät