Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Läksi rangan karsintahan, Puun sorian sorrantahan, Lykkäsi lylyn lumelle, Olaspohjan ottamahan, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Ei sitä salossa liene Jalan neljän juoksevata, Tahi siivin siukovata, Kut' en taitaisi tavata, Näill' yksillä yötulilla, Myöhäisillä valkioilla."
"Ja minulla", keskeytti häntä Heikki äkisti, "ei niitä ole eikä ikinä tule olemaan". "No niin juuri ja koska seikka on semmoinen niin soisin mielummin, että sinä menisit siihen taisteluun minun sijastani". "No, Pyhä Neitsyt auttakoon, veikkoseni!" sanoi seppä, "onpa sinua helppo saada narratuksi!
"Jalo hyväntekijäni, niin pian kun olin nähnyt, että se onnettomuus oli teille tapahtunut, koettelin kaikella puhe-voimallani kieltää heitä ajamasta sitä asiaa sen edemmäksi; mutta tuo suurisuu seppä sekä pari muuta huimapäätä huusivat vaan huutamistaan kostoa.
Viimeksi hän sen antoi takaisin omistajalle surullisella hymyllä, nytkyttäin olkapäitään ja pudistain päätänsä, koska seppä kysyi häneltä eikö hänen tehnyt mieli yrittää parempaa viskausta? "Minä on jo liian paljon tullut tappiolle tässä leikissä", vastasi hän. "Minä on menettänyt minun kunnianimi Vasaramies.
"Se olisi häpeä minulle", arveli hyvänluontoinen seppä; "ja saattaishan olla, että hänen henkensä todellakin on vaarassa. Onhan niitä verenhimoisia haukkoja, jotka varpuseenkin iskevät yhtä hyvin kuin haikaraan".
Johanneksen nimen kautta! tahdo sinulle vahinkoa tehdä tähän taisteluun menemällä. Ja nämät sanat nyt sanottuani, olen vapaa kaikesta kiusauksesta, sillä ethän toki soisi minun tulevan valapatoksi, vaikka pääsisinkin sillä pariinkymmeneen kahdentaisteluun osalliseksi". "Kuules, Olivier", sanoi seppä, "tunnustapas nyt koreasti vaan, että sinua peloittaa.
Isäntä vaan särpi, että orret tärisi ja puheli välissä. Kyseli minun vanhempiani miten ovat rikkaat ja miten minä olen tullut sepäksi oppimaan, Minä selvitin asiat niin paljo kuin oli tarpeellista. Sen kotoa lähtemisen kun kuuli, niin sanoi pilkallaan: »Te näytte olevan nälän opettama seppä.» Sanoin totisesti, että »Nälän opettamia ne on kaikki sepät, niinkuin muutkin työmiehet.
Sen ääreen hän sitten istui ja härppi niin kauan kun sitä piisasi. No niin. Pajasta piti seppä paljon, mutta semmoista karastuspaikkaa ei sen lähitienoissa ollut, jonkalaista seppä olisi tahtonut. Ei ollut muuta neuvoa, kuin että, alasimen karastusta vaille tultua, täytyi lähteä semmoista pajaa kylältä hakemaan, jonka lähistöllä oli tuo paljon merkitsevä juokseva puro.
Heikin sappi paisui tuon miehen näöstä, osaksi jo hänen kansallisuutensa tähden, jota kunnon seppä syntymisestään saakka inhosi, ja vielä enemmän sen vuoksi, koska hän huomasi mainitun miehen käyvän Duhele-clan'in omituisessa vaateparressa.
Vielä jomottaa ... vielä vähän jomottaa... Piruko sillä on, kun se vielä jomottaa... Teen mä taian tehoisamman, teen mä tuostakin paremman... Kävele minun jälessäni. Seppä kierrätti nyt kolme kertaa myötäpäivään ja mutisi samat sanat. Mustalainen seurasi häntä uskollisesti kuin koira, ja hän oli nähtävästi kokonaan antautunut taikurin vaikutuksen alaiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät