Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Barbox Veljekset katsoi häneen harmistuneena. Sepittää pieniä lystilaulun tapaisia ja, mikä vielä vaikeampaa, laulaa niitä perästäpäin, sanoi Lamppu, niin kävi se aivan vastoin luontoa, sen se tosiaankin teki. Lampun silmässä kiilsi jotakin, joka ei ollut öljyä.
Niin, petä *sinäkin*; yks mulla on toveri, jok' ei ole uskoton. »Sydämen sadun» Lind kai sepittää, min lemmen tuhois merten myrskysää, maanmiehensä hän lemmelleen on uhrannut, ei tunteitaan hän ole millään tuhrannut! Tää, herra Falk, on kaikille jo sietämätöntä. Me emme saman katon alle sovi; ma pyydän, muuttakaa, on auki ovi kumartaen, rouva Halmin ja vieraiden mennessä sisään.
SKULE KUNINGAS. Minä en kysy, onko se synti; minä kysyn onko se mahdollista! JATGEIR. En tiedä. SKULE KUNINGAS. Onko sinulla koskaan ollut toinen runoilija ystävänä, ja onko hän koskaan kuvaillut sinulle suurta, ihanaa runoelmaa, jonka hän aikoi sepittää? JATGEIR. On herra. SKULE KUNINGAS. Etkö sinä toivonut voivasi tappaa häntä ottaaksesi hänen mietteensä ja sepittääksesi runoelman itse?
Se oli tuhmaa puhetta minun puoleltani. Olkaa mitä mielenne tekee. Muutamien ihmisten, arveli Lamppu, puolustavalla äänellä, täytyy välistä olla mitä he eivät soisikaan. Sitä ei kukaan tiedä paremmin kuin minä itse, huokasi toinen. Minä olen saanut olla kaiken ikäni sinä minä en olisi suonut olevani. Kun minä, virkkoi taas Lamppu, ensiksi aloin sepittää pieniä lystilaulun tapaisia
"Paistista?" "Hiljaa, te olette jo kuluttanut tuota vastenmielistä leikkipuhetta. Aineen tulee koskea rakkautta ja jos voitte sepittää yhden tai pari värssyä, jotka ilmoittavat sitä aatetta, jonka juuri ikään lausuitte, niin minä sitä suuremmalla huomiolla sitä kuuntelen." "Valittavasti en ole mikään improvisatööri.
Tilapää-runoutta.* Kaikenlaisia juhlatiloja varten oli tapana sepittää runoelmia, vieläpä monella eri kielellä; niin kirjoitettiin joukottain hää- ja hautajaisrunoja, jälkimuistoja vainajain kunniaksi, onnentoivotusrunoja kirjantekijöille tai yliopistollisissa väitöstiloissa, juhlarunoja kruunauksissa j. n. e.
Alkuna tämän tapauksen kehinnässä on Kalevalaisten pyrintö saada Pohjolan kaunis impi puolisokseen, joka pyrintö viimein yhdelle heistä onnistuukin, mutta ainoasti sillä kalliilla hinnalla, että täytyy sepittää tuo ijän-ikuinen onnen tuoja Pohjan kansaa varten.
Mutta kun olin jumalalle tämän toimittanut ja kun arvelin, että runoilijan, jos hän tahtoi runoilija olla, tulee sepittää runotaruja eikä suorasanaisia kertomuksia, vaan itse en ollut mikään runotarujen keksijä, niin tästä syystä otin runomittaan sovittaakseni muutamia Aisopon eläinsatuja, jotka minulla olivat käsillä ja joita muistin, mitkä vaan ensiksi sattuivat.
Kaksi oli tytärtä Pynnölässä; vanhin, Elsa, oli jo aikoja sitten naimisissa, ja johan tuo Leenakin näkyi olevan aikaihminen. Kahvin juotuaan suoriutui Taavetti kotimatkalle. Hän hyräili mennessään ja oli iloinen, vaan eipä kuitenkaan oikein iloinen. Joku häntä kumminkin vielä vaivasi. "Minä saan sepittää Pynnölän pajassa", sanoi hän äidillensä kotiin tultuansa.
"Tai kenties kuningas antaa asian Rothsayn herttuan huostaan", jatkoi Simo; "ja se iloinen nuori prinssi on vaan katsova meille tehdyn väkivallan kelpo aineeksi, josta hänen lystit kumppalinsa voivat laskea pilapuheita ja hänen harppumiehensä sepittää lauluja." "Ei puhettakaan Rothsayn herttuasta! Hän on liian suuri ollakseen meidän tuomarimme", huusivat taas porvarit.
Päivän Sana
Muut Etsivät