Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Alberti kuuli Selmalla olevan kauniin äänen, ja moittimatta soittelevan ja laulavan, vaan samalla suru-mielisyydellä kun ennenkin. Isänsä näytteli kauneita hänen kuvailemiansa maanpaikan-kuvauksia. Etenkin pilviä kuvaili hän luonnollisesti ja rikkaalla muodostamisella. Alberti hyppäsi hänen kanssansa pidoissa, ja hän antoi kulettaa itsiänsä niin keveästi, kun olisi ollut ilmasta.
Kerro nyt jo, muuten kuolen uteliaisuudesta. En kerro, ennenkuin sitten vasta. Sano edes, ketä se koskee. Kylläpähän kuulet. Anni ei malttanut rehellisesti syödä sinä päivänä. Hän oli kuin tulisilla hiilillä. Selma oli vielä pöydässä, kun hän jo saapui. Hän sai odottaa hyvän aikaa. Selaili albumia ja kirjoja Selman kamarissa ja ihmetteli, mitä salaista Selmalla mahtoi olla kerrottavanaan.
Neiti Varén, lausui lehtori Hellman ja äänessä oli jotain outoa. Minulla olisi teille kirje. Se oli samassa Selmalla kädessä, ja hän katseli sitä, aavisti jotain, kävi punaiseksi, koetti puhua, mutta ei saanut sanaakaan suustansa. Antakaa minulle vastaus niin pian kuin suinkin. Kyllä, kuiskasi hän vastaan ja pisti kirjeen kätköön, sillä tovereita ryntäsi luokalta eteiseen.
Ei, hyvä lehtori, ei minulla toki ole siihen kykyä, enkä minä kelpaa muita ohjaamaan, hän vienolla äänellä saneli ja huomasi vaistomaisesti, kuinka hän näin oli lehtorille mieliksi. Tie oli epätasainen, täynnä suuria kiviä. Selmalla oli pienet jalat ja nätit kengät, ne tulivat hyvin näkyviin, kun hän siinä sievästi hyppeli kiveltä kivelle.
Isä oli luvannut viipyä Tammiharju tädin luona kokonaisen kuukauden. Selmalla taasen oli paljon juteltavaa olostansa Helsingissä; hänen piti kertoman kaikki sanat, jotka Arvo oli sanonut hänelle y.m. Ne eivät tosin sivullisen mielestä olleet minkään arvoisia, mutta sanottuina nuorelle tytölle, joka lainasi niille omasta sydämmestänsä ottamaansa lämpeyttä, niin ne tulivat merkillisen arvollisiksi.
KALLE. Isä, mitä sinulla on siinä pussissa? NIILO. Sain sattumalta tavattoman huokeasta kengät. SAARA. Kengät? NIILO. Arvelin, että kun Selmalla ei ole pyhäpäiväisiä laisinkaan. SAARA. Selmalla? NIILO. Johan hän nyt on aikaihminen... Pitäähän tytölle ruveta jo vähän SAARA. Joko myötäjäisiä hommaamaan? Sinähän olet huolellinen isä! Minusta kelpaavat Selman kengät vielä erinomaisen hyvin.
Toiset on jo laulellunna Maan ja taivaan, tähdet, kuun; Saaret, salmet sanellunna. Niityt, nurmet, luonnon muun. Kyllä tiedän mistä laulan: Simasuu on Selmalla. Tiedän immen kenokaulan Tyynen lammin rannalla. Laulan sentään itsekseni, Ettei kukaan kuulisi, Eikä Selmaa omakseni Toivovan mun luulisi. Syksyn kukat ovat vaaleita. Kukka, tulehduttuasi, Miks on pukuis haalea?
Selmalla ei ollut aavistusta, kenestä oli kysymys. Hän on erinomainen nainen, vaatimaton ja nöyrä koko olennossaan ja käy aina niin kovin yksinkertaisesti puettuna. Hän ei milloinkaan tahdo vetää huomiota puoleensa ja kumminkin hän on niin etevä, oikea nero Eikö tämä ollut oikeastaan aiottu hänelle, joka istui siinä kunniapaikassa täydessä komeudessaan? Selma vilkaisi ympärilleen. Tosiaankin!
Päivän Sana
Muut Etsivät