Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Hiljaisella äänellä pyysin häntä sanomaan kuka on tuo avulias herra, joka on harmajissa vaatteissa. "Sekö, joka näyttää niin hoikalta kuin räätälin neulasta irtaunut lanka?" "Se, joka seisoo tuossa yksikseen!"
Tädin omituinen, milloin vähän lauhkeampi, milloin tyly ja luotaantyöntävä käytöstapa antoi minulle siksi paljo sekä ajatuksen että surun aihetta. Mistä tämä kaikki johtuu? Olenko minä vai sairauteni syynä siihen? Vai onko tädissä jonkinmoinen valtava murros tapahtumaisillaan, ja sekö tähän syynä?
En oikein tiedä, kuinka tulin pahimmista paikoista yli ... taisin taas olla nelinkontin, tehdä lupauksen, että jos tämän kerran hengissä päästät, en toista kertaa yritä. Sekö lie auttanut, sillä kun taas seisoin jaloillani, huomasin olevani turvallisessa paikassa, kasaantuneiden kalliomöhkäleiden välissä, jossa kivet jalkaini alla eivät enää liukuneet.
"Peter Halket," sanoi vieras, "kuka on suurin, sekö joka palvelee vai sekö jota palvellaan?" Peter katsahti vieraaseen, ja yhtäkkiä hänelle selvisi, että vieras mahtoi olla hullu. "Oh," sanoi hän, "jos sillä lailla puhutaan, niin ei mikään ole mitään!
Jos minä pidän itseni oikeana, niin pääsen minä siihen päätökseen erityisillä keinoilla, minun täytyy rakentaa konstikas rakennus, älykäs teos, minun täytyy karkoittaa muistot mielestäni, ja väkisin valloittaa usko. Ei ollut ennen näin. Mikä on sitten tullut, joka on tehnyt minun niin epäileväksi? Sekö että piispa poltti kirjeen? Ei, sen kautta tuli epätieto ijankaikkiseksi; mutta ei suuremmaksi.
Minä vastasin, että niin oli laita. "Hyvä. Minä sanon teille jotain", lausui Mr. Barkis. "Ehkä te kirjoitatte hänelle?" "Minä kirjoitan varmaan hänelle", vastasin minä. "Ah!" sanoi hän, hitaasti kääntäen silmiänsä minua kohden. "Hyvä! Jos kirjoitatte hänelle, ehkä muistaisitte sanoa, että Barkis'ia haluttaa; muistatteko?" "Että Barkis'ia haluttaa", toistin minä viattomasti. "Sekö koko sanoma on?"
Sekö muka on minun syytäni, että he tahallaan tekevät väärää oikean asemesta, pahaa hyvän sijasta? Taikka siitäkö muka minun pitää vastaaman, että he käyttävät väärin silmänräpäyksen, joka on heidän vallassaan? Voi te ilkiät ihmislapset! Minua, jota te Ajaksi nimitätte, minua te kaikista syytätte.
Niin, näes, ne kirjat on rehtori kaikki lukenut. Noin paljo täytyy lukea, ennenkuin rehtoriksi pääsee. Mutta hän onkin, tää meidän rehtori, erinomaisen oppinut mies. Kutka nuot äijät tuolla seinällä ovat? Tuo tuossa kuuluu olevan suuri runoilija Topelius. Ohoh, sekö se on! Kyllä minä hänen tiedän, joka on tehnyt Maamme kirjan. Mitä sinä siitä tiedät?
Viion leski teki kysymyksiä jos minne päin, vaan Liisa ei saanut vastatuksi. Joko lapsi tahi mies hänen on kuollut, päätti Viion leski ja jäi odottamaan, kunnes Liisa tyyntyy siksi, että voi sanoa asiansa. »Ihmiset ovat niin ilkeitä!» Viion leskestä tuntui keveälle. »Jumalalle kiitos, että aavistukseni ei ollut tosi. Sekö sinulla on vain vaivanasi? Ja sen sinä noin pahaksi otat!»
Vaikka Liisalla kyllä oli ihan kuumaa olutta saapuvilla, yltyi tauti kuitenkin hetki hetkeltä kovemmaksi, ja kun toisena päivänä tuotiin tohtori kaupungista, sanoi hän taudin ruttoa olevan. Ojamylläri oli joutua suunniltaan! Sekö onnettomuus nyt vielä tarvittiin! Hannu oli hänen oikea kätensä, ja peltotyö oli viime aikoina jäänyt rappiolle ja nyt näytti myllyn samate käyvän!
Päivän Sana
Muut Etsivät