Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Minä en kärsi, että sillä tavalla halveksitaan, syyttömästi soimataan ja panetellaan ystäviäni. Mitä teillä on sikaa vastaan, hyvät herrat ja kunnioitettavat naiset? Eikö hän ole siivo ja kiltti kotieläin, rauhanaatteen uskollinen kannattaja sekä vaatimaton niin ruuassa kuin juomassa? Hänen ulkomuotonsako, sekö se teistä on vastenmielinen?
Kumpi on parempi: ollako köyhänä ja pitää Jumalan sanaa aarteenansa, vai sekö, että on paljo katoovaisia tavaroita, vaan ei osaa ijankaikkisesta perinnöstä?" Tähän ei Valtteri vastannut mitään. Ihmeellistä oli hänestä kuulla vanhan torpparin puhetta. Sitä hän ei olisi uskonut, että köyhäkin mies voisi olla rikas. Valtteri oli nyt mielestään torpparia paljon köyhempi.
«En suinkaan kiellä taiteilijan kutsumusta», lausui laamanni, «enkä hänen vaikutusalansa arvoa; parhaassa merkityksessänsä se on yhtä jalo kuin mikä muu hyvänsä; mutta sekö puhdas taipumus, tuo jalo tarkoitusko se sinua elähyttää? Saara! tutki sydäntäsi!
«Sekö lemmen suosio, jota ihmiset tavallisesti nimittävät rakkaudeksi, sekö side, joka saa kaksi ihmistä yhteen sidotuksi, sekö into, joka tietämättämme, mistä se tulee, hetkeksi vie tunteemme taivaaseen, sekö riemu, jonka sanomme olevan korkeimman, minkä tunteneet olemme? Niin, maallisesti katsoen tämä on rakkaus. Mutta onko tämä rakkaus siltä oikea, todellinen?« «Rakkauden lähde on Jumala.
"Terve, rauha, Ilse rouva!" tervehti herra Claudius. "Te olette pitänyt luonanne pientä karkuria; minä olen tullut häntä kotiin tuomaan hän on minun omani!" Siitä selkeni asia Ilse rouvalle. Hän kavahti seisomaan, veitsi, kuoret, perunat, kaikki putosivat hänen esiliinastansa kivilattialle. "Oi, Herra Jumala, sekö siis oli koko tauti?" Hän löi kätensä yhteen.
Mutta sepä ei olekaan enään rakkautta, vastasi nyt Aarnio nauraen. Julia heitti häneen ihmettelevän silmäyksen. Sekö ei olisi rakkautta? Niin! jatkoi Kaarlo nyt vallattomana. Se ei ole enään sitä, vaan se on jo kiintymistä. Muistan lukeneeni kerran, ettei mitään saisi kaivata semmoisissa asioissa. Se olisi vasta sitä oikeata.
Et usko, miten monta kepposta minä olen hänelle tehnyt! Siihen aikaan, kun meillä ei vielä ollut tuota Kerttu-Kaisaa, olin itse lapsena talossa ja vielä nytkin saan vehkeistä huolta pitää, kunnes Kerttu oppii.» »Vehkeileminen, sekö on sinun virkasi kodissa?» »Niin», sanoi Sirkka juhlallisesti, »et usko miten tarpeellista se on.
KULLERVO (ikäänkuin itsekseen). Voittaja tämäkö voitto! Lahon pökkelön kumosin, Jolt' oli aika tarmon syönyt, Minä, kuin kavala rosvo, Uniset manalle muutin. Sekö kunniatekoni, Sekö kiihkojeni kukka! Minä äsken jännitetty Olin, kuin vireessä jousi, Joka saalista himosi. Jousi laukesi, Saalis sortui, Jänne veltoksi valahti.
Kalmankalpeana Helena hoipertui muutaman askelen taaksepäin; mutta Cineas tapasi hänen kätensä ja piti ne omiensa välissä. "Jaksatko kuulla enemmän?" kysyi hän huolestuneena. "Kaikki", vastasi toinen hiljaisesti. "Koko saari on heidän vallassaan. Boadicea on heidän johtajansa!" "Boadicea!" "Juuri hän." "Sekö, joka on kärsinyt niin hirveää vääryyttä! Hurskaat jumalat!" "Juuri se.
Ei taida olla kiirettä? sanoi Matti, vaikka luuli olevan. Ei ollut kiirettä; Ville sanoi junan tulevan vasta puolisen aikaan. Niin, sekö masina se tulee? Niin, niin, masina sitä kutsutaan täällä junaksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät