Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Sen pesäpaikat olivat kaukana maaseudulla, Kuopiossa, Jyväskylässä ja Viipurissa, joiden silloiset nuorsuomalaiset voimat olivat ryhmittyneet asianomaisten äänenkannattajiensa, Savon, Keski-Suomen ja Viipurin Sanomien ympärille.
Mutta Pietari Niilonpoika ja Savon miehet kävivät pahaa pahalla kostamassa, polttaen Venäjän puolella rajaa enemmän kuin 800 taloa ja kaataen monta Venäläistä.
Ja monta kertaa sattui niin, kun meitä vainot löit, kun vaimot, lapset kaadettiin ja miehet sortui sotihin, sä rauhan leipää söit. Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut, ja meidän vaarat virkkoa, ja meidän laaksot lausua, sanella salmensuut; niin niistäpä useampi hyv' ois todistamaan: "Täss' Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan!"
Peninkulmien kymmenten päästä Mikä, impeni, meidät yhteen toi? Sekö sattumusta on pelkkää? Sekö kohtalon oikkua olla voi? Minä kaukana, kaukana tuolla Sinijärvien rannalla aamuni näin. Satavirstojen päässä, armas, Sinun kehtosi keinui pohjassa päin. Savon laps' olen, Savossa synnyin, Tytär tyyni sä taas olet Pohjolan. Minä lampeja lapsena soudin, Meren näit sinä valkeena vaahtoovan.
Tulin taas Turusta kerran, Hämäläisen hurjan kuulin, Ukon vanhan Urjalasta Savon miehiä sanovan, Roimahousuiksi hokevan, Pitäjiksi pieksukengän. Niin' en virkkanut mitänä, Sanonut sanoa puolta, Otin muistoksi mukaani, Vasta annan vastauksen, Kun on vuosia kulunut, Jäänyt jo ajasta siitä Kyllä kaksin kymmeniä.
Ei ole kylässä tässä, Ei tämän kylän sisässä, Eipä vielä toisessana, Kuulu kolmannessakana, Sitä miestä meiän maalla, Karjalassa kaunokaista, Jonka sormukset sopisi, Rintaristi kelpoaisi, Sormihin tämän sorian, Rintahan ripiän neien; Minun on viejäni Wirossa, Saajani Savon takana, Kihlantuojani turussa, Vetäjäni Wiipurissa. Enmä huoli huitukoille.
Oikean kolonnan, jonka päällikkönä oli everstiluutnantti Aminoff, ja johon kuului Savon kolmas ja neljäs jalkapataljoona, Savon neljäs ja karjalan toinen jääkäripataljoona, oli käsketty idästä päin hyökkäämään Revonlahden kirkolle, jonka ympärille Venäläiset olivat asettuneet, erään nuoren Häntilän talonpojan kertomuksen mukaan.
Kävin Suomet, kävin Saaret, Kävin puolen Pohjanmaata, Sakaran Savon rajoa, Kahen puolen Karjaloa, Kaikki kaupungit katsellen, Turun linnat tunnustellen; Ei ollut pääni polkejaista, Aivoni alentajaista. Kun tulin omille maille, Yksi portto pääni polki, Toinen aivoni alenti, Kolmas rikkoi rinnukseni. Koti toivoi kuolleheksi.
Kuin korkeat sen kukkulat, Kuin vaarat loistoiset! Ja laaksot kuinka rauhaisat, Ja lehdot kuinka vilppahat, Kuin tummat siimehet! Sen salot kuin siniset on, Puut kuinka tuuheat, Ja kuin humina hongikon Syv' on ja jylhä, ponneton, Ja tuulet lauhkeat! Ja kussa tähdet tuikkavat Kovalla talvella, Ja kussa pohjan valkeat Suloisemmasti suihkavat, Kuin Savon taivaalla?
"Minä sanoin ajutantille kellon olevan ainoastaan kaksitoista, mutta hän vastasi, että hänen päällikkönsä kello näytti oikean ajan. He ovat ampuneet minua. Silta on pikaisesti revittävä". "Jos tahdot pidättää heitä vähän", sanoi Burman, "niin otan minä Savon jääkärit, jotka seisovat sillan vieressä, avuksi ja revin sen. "Hyvä", vastasi Brusin ja asetti pienet joukkonsa riviin.
Päivän Sana
Muut Etsivät