United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ken tietää, millaisin hellin tuntein kuvanveistäjä katselee elotonta savea, joka hänen käsissään saapi ihanat, sopusointuiset muotonsa, hän tietää myös, millaisin tuntein nuori, jalomielinen, herkkätuntoinen mies katselee nuorta, uhkuvaa, mutta muodotonta, ja väärään suunnattua naissielua, joka ikäänkuin hänen käsissään saa takaisin jalon naisellisuutensa teeskentelemättömän ja kainon sulouden!
Heidän kasvatuksensa muistuttaa keskiajan rautahaarniskaa, johon pienet pojat puettiin; se oli kova ja taipumaton ja kun se lapsena pantiin päälle ja joka vuosi suurennettiin, niin kasvoi taipuisa ruumis viimein niin sen mukaiseksi kuin se olisi ollut haarniskaan valettua savea.
Työtä tehtiin nytkin Tinttalassa ja Jaakko uskalsi ottaa nyt jo vähin vierasta väkeäkin työhön, runsaan vuodentulon nojalla. Viemäriä nyt syvennettiin, että voisi ruveta savea nostamaan Metsälammen rämeellä. Eräs asia oli Jaakon mielessä yötä päivää. Jos vaikka hän olisi ollut vielä missä työssä ja toimessa hyvänsä, ei se vaan mennyt hänen mielestään.
Tietysti kauneutt' on pienempää; mut taito vain on *nähdä*, *ymmärtää*. Ei jokaisella ole, joka muovaa savea, *silti* aina voimaa luovaa. Rauhassa täytyy kunkin saada kulkea; sinulta emme tahdo tietä sulkea, me maassa; ilmassa sun laulus helää. Meidätkin kaipuu *sinne* kerran vei; mut työtä aika vaatii, virttä ei, mi kuolee sikäli kuin miesi elää.
"Oh, me elämme tasavallassa, me olemme yhteiskunta, jonka jokaisen jäsenen täytyy tehdä työtä yhteishyvän eteen. Perheessä on kaikkiin ammatteihin kuuluvia työmiehiä. Isä on erittäin taitava muurari, sillä hän rakensi talot, kun me saavuimme sinne. Hän on laittanut itse tiilensäkin, sillä Diennén luona on hyvää savea.
Hän kyyristyi takaisin, otti hevosen käteensä, mutta ei pannutkaan sitä arkkuun, vaan alkoi säälillä katsella sen taittunutta jalkaa. Ja heräsipä sama ajatus taasen. Ehkäpä tuo oli vielä parannettavissa? Pian oli hän työpaikallaan. »Puikko keskelle, savea sen ympärille, vähän maalia sen päälle ja jalkahan oli siten tehty»; näin tuumaili poika. Siis toimeen.
Meikäläisiä ei saisi ikinä sovinnossa elämään, sanoi kiukkuinen äijä. Heti syntyisi tappelu, sanoi valkopartainen ja naurusilmäinen äijä. Sitten vielä: kuinka olisi maa jaettava laatuunsa nähden, sanoi Nehljudof, miksi toiset saisivat mustaa multaa, toiset taas savea ja hiekkaa. Pitäisi jakaa osuuksina kaikille yhden verran, sanoi muurari.
Minut käskettiin iltapäiväksi kurikoimaan savea ja kalkkia hiekan kanssa sekaisin mahdottoman suurella kurikalla, jota tuskin jaksoin kohoksi nostaa. Vaan semmoinen luonnoton ruumiini rääkkääminen vaikutti sen, että illan lähestyessä joka paikka ruumiissani vapisi ja pohkeeni turposivat niin, ett'eivät tahtoneet kengän varsien sisälle sopia.
Jospa hänen nuori, säveä sydämensä joskus olikin tuntenut tuota kaikissa hellissä sydämissä asuvaa halua saada turvautua väkevämpään, eihän tuon köyhän, turvattoman tytön sopinut ajatella rikasta, arvossa pidettyä isäntää, jonka aviopuoleksi moni pitäjän talontyttäristä mielellään rupeisi.
"Hyvä on", sanoi hän, "hyvä on. Kyllä minä näen, että sinä osaat soittaa. Mene nyi lepäämään." Parin viikon kuluttua muutti Lejeune tämän hovinherran luota toisen, rikkaan ja sivistyneen, miehen tykö, jota miellytti hänen iloinen ja säveä luonteensa.