Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Se oli Jaanan mielestä hyvin merkillistä. Ja hän kun oli alussa luullut, että vanha herra oli talon isäntä. Kuinkas te sitten olette täällä? hän kysyi viattomasti. Vanha herra näytti hämmästyvän. Minä olen täällä vaan sattumalta, hän selitti. Selitys oli Jaanan mielestä tyydyttävä. Taisi olla kylässä täällä. Sattuuhan sitä vieraaksi vaikka minkälaisiin taloihin.
Sattuuhan se kerran sokeakin kana jyvän löytämään... Hän asetti ensin sateenvarjon kädestään eteisen nurkkaan, ripusti palttoonsa naulaan, etsi jonkun aikaa paikkaa silinterilleen ja löysi sen vihdoin tuolilta peilin alla. Kalossinsa hän oli riisunut jo heti kynnykselle ilmestyttyään. Riisui sitten vielä hansikkaan toisesta kädestään, laski ne kauniisti yhteen ja pudotti silinterin pohjalle.
Tuumin vaan että mikähän ajatus Hentusella on minusta, kun tämmöisiin välipuheisiin ryhdyn mutta sattuuhan joskus jokaiselle tämmöinen pikkuinen rahapula, varsinkin näinä ahtaina aikoina, enkä minä muihin olisi kääntynytkään, mutta kun tunnen Hentusen rehelliseksi mieheksi, joka voi säilyttää salaisuuden, niin Kas tuossa, nyt se on kirjoitettu. Lukekaa se jos se kelpaa. Sanoo 2,000 mk.
HURMERINTA. Mitähän lieneekin, mutta laivan tänään lähestyessä rantaa minulle yht'äkkiä johtui mieleen ajatus, että olisipa somaa, jos näkisin teidät laivasillalla. Arvaatte hämmästykseni, kun sitten salinovesta astuessani näin teidät. Eikö ole ihmeellistä? NEITI SALMELA. Sattuuhan sellaista paljon. HURMERINTA. Mutta saavutettuani teidät nyt näin yhtä äkkiä, kuin minulta katosittekin, minä nyt
»Hyvä, Pedersen, hyvä. Sattuuhan se meille kaikille. Noudattakaa minun neuvoani.
»Sattuuhan se joskus niinkin», oli laskumiehen tuuma. »Paljon onkin nyt vettä koskissa. Mutta se sama laskumies, joka nyt siellä veneen tuhosi, mennä kesänäkin rymyytteli tavallisenkin veden aikana. Ja tuon tuostakinhan tuo kuuluu särkeneen.» »Mitenkään hän niin on kelvoton? Eikö osanne vai mikä hänellä?»
Sylvi tulee hiljaa sisään, kalpeana, arkana, hermostuneena. SYLVI. Aksel, minä tahtoisin kysyä sinulta jotakin. Tee se, pikku sirkkuseni. AKSEL. No, mitä koskee asia? Ottavathan naineet ihmiset välistä avioeron? AKSEL. Sattuuhan sitä semmoista. Hyvin harvoin meillä, kaikeksi onneksi. Laki sallii sen siis? Sallii joskus. Kun asianhaarat niin vaativat. SYLVI. Esimerkiksi?
Tehkää hyvin, kääntyi hän Nehljudofin puoleen miellyttävällä hymyllä. Olette huvitettu meidän laitoksestamme? Niin, ja olen erittäinkin huvitettu näkemään sitä ihmistä, jonka olen kuullut joutuneen tänne aivan syyttä. Apulainen kohautti olkapäitään. Niin, sattuuhan semmoista, sanoi hän rauhallisena, päästäessään vierasta kohteliaasti edellensä leveään, haisevaan käytävään.
"Ei mitään tuhmuuksia", vastasi kymmenniekka. "Kun minä huomasin asiat, niin koettelin pidätellä Riikkaa, jotta ei hän tiennyt tämän taivaallista koko jymystä." "Olitpa oikein kelpo mies, kun et laskenut Riikkaa En minä ymmärräkään, miten minä niin pökerryin, vaikka en ennen eläessäni ole muistamattomaksi mennyt." "Mitäpäs siitä, sattuuhan se vahinko viisaallekin", lohdutteli kymmenniekka.
Koivut ovat myrskyjen runtelemat ja talon vuokralaistenkin katkomat ... he kun näet tarvitsevat paljon polttopuuta hatarissa asumuksissaan: sattuuhan joskus tulemaan kylmäkin talvi. Sadetta on nyt ollut monta, monta viikkoa ... sumujen lomassa. Mitäpä Sakris Kukkelman tuonne katselee? Huviksensa vain ... ajankuluksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät