Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei neiti minun näköinen koske sen lehmän nisähän, jok' on häilynyt härillä, kun ei hiehoista herune, vasikkaisista valune." Iso käski orin rekehen: ei istu orin rekehen. Veikko vei emähevosen: neiti tuon sanoiksi virkki: "En istu hevon rekehen, joka lie orilla ollut, kun ei varsaset vetäne, kuletelle kuutiaiset."
Hurmaannuksiinsa ihastui poika odottamattomasta, ilahuttavasta uutisesta, joka mitä ihanimmaksi todellisuudeksi aivan kuin tenho-iskulla muutti hänen sydämensä hartaimman halun, jota hän ei ollut rohjennut sanoiksi lausua. Syliinsä sulki nuorukainen isänsä, kyynelten tulvatessa hänen säteilevistä silmistään.
Käsi isänsä tuolinselkäladalla tuijotteli Inger-Johanna lakkaamatta kortteihin; mutta hänen kasvoillaan oli tavallista heleämpi puna. Rönnovin katse mittaili häntä sivultapäin. "Jumalallinen näky... Jumalallinen näky!" puhkesi kapteeni jälleen sanoiksi ja löi yhteen ne kortit, jotka hän vasta oli järjestänyt, viskaten ne pöytään.
Se on kuin kaikupohja, josta kaikki, mitä siihen heitän, kimpoaa kiitollisena, suurennettuna ja monistettuna takaisin: pieninkin ajatus ja epämääräisin tunne, jotka arkoina aurinkoa karttavat, uskaltavat ulos ja palaavat isoina ja itsetietoisina takaisin, sanoiksi sointuakseen.
Siitä vanha Väinämöinen vielä tuon sanoiksi virkki: "Elkätte, etinen kansa, kansa vasta kasvavainen, veikaten venettä tehkö, uhkaellen kaartakana! Jumalass' on juoksun määrä, Luojassa lopun asetus, ei uron osoannassa, vallassa väkevänkänä." Kymmenes runo
"Kun kirjoituksen leikkaaminen puuhun vaati paljon aikaa ja vaivaa, heräsi näet Gutenbergissä ajatus laatia irtonaisia kirjaimia, joita saattoi latoa toistensa viereen sanoiksi, lauseiksi, sivuiksi ja siten kokonaiseksi kirjaksikin sekä, kirjan valmistuttua, purkaa ne jälleen irti toisia kirjoja varten. Tässä ajatuksessa juuri piili Gutenberg'in keksinnön ydin ja ponsi.
Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun annat minun mitata, Saattaisin minä mitellä, Kääntyisi minun käteni, Sekä sormeni sopisi."
Tuopa lieto Lemminkäinen nousi purjepuun nenähän, katsoi iät, katsoi lännet, katsoi luotehet, etelät, katsoi poikki pohjan rannan, siitä tuon sanoiksi virkki: "Pieni on pilvi pohjoisessa, pilven lonka luotehessa." Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei se pilvi ollekkana, se on pursi purjehinen; katso toiste tarkemmasti!"
"Kolmenkymmenen päällä ja nyt jo vaivaisapua nauttimaan ja ... kerjuulle..." Tuo oli ajatus, joka koski niin voimallisesti, että muodostui ääneensä lausutuiksi sanoiksi.
En ole tottunut sitä aina ja joka hetki sanoiksi pukemaan. Seis! Mihin hiivit kuutamon välkkeessä, mies? Aiotko varastaa vai eikö tekosi muuten siedä päivän valoa? Menen lemmittyni luo. Aion varastaa suukon hänen huuliltaan. Etkö pelkää kiinni joutuvasi? En pelkää mitään, kun on hänestä kysymys. Jos joku tahtoo tieni sulkea, lyön hänet kuoliaaksi kuin jalopeura käpälällään.
Päivän Sana
Muut Etsivät