Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Vouti meni huoneesta; Gunhild jäi sanattomaksi. Kun herra Jörgen päivemmällä häntä tapasi, peljästyi hän ja kysyi, mitä oli tapahtunut. Hän melkein hiukan piti tytöstä ja olivatpa he oikeastaan kihloissa, jonkatähden hänellä oli täysi syy tiedustella. Silloin Gunhild kertoi hänelle kaikki. Koska hän oli aatelia, ei hän ketään väkisen ottaisi, kun vaan saisi kuulla totuuden.
Näin valitti, raamatun voimakkailla sanoilla, tää heikko, poikansa menettänyt isä, repien harmaata partaansa ja tukkaansa; eikä Albanyn herttua, jota omatuntonsa sanattomaksi ahdisti, uskaltanut keskeyttää tätä surun vihuria.
Hän ei kääntänyt päätään, vaan katsoi yhä peiliin ja näkyi ponnistelevan saadakseen sanat suustaan. Mitä? änkytti hän viimein. Te-kin siis näet-te sen? Mitäkö näkisin? kysyin kohta. Nuot kasvot! huusi hän kauhistuksella. Nuot kasvot jotka eivät ole omani ja jotka minä aina näen omien kasvojeni asemesta aina! Tästä selityksestä minä kävin sanattomaksi.
Jonkako herätti tuo puhe? Hän nauroi ääneen. Ei, minä en todella innostunut siitä, en vähääkään. Mutta olihan se erinomaisen kaunis puhe? Hän kohautti olkapäitään, kasvoissa ilmeni osaksi säälivää, osaksi ivallista ylenkatsetta. Lapsellista.... Sinä ehkä et innostu helposti mistään? En. Minusta kaikki semmoinen on vaan pelkkää naivisuutta. Jäin sanattomaksi.
Mutta nyt tiedän olevani siihen mahdoton. Ei tarvitse minun enää vaivata päätäni epäilyksillä siinä suhteessa. Minä jäin sanattomaksi. Agneskin näytti vaipuvan omiin mietteihinsä, ainakin hänen silmissään oli omituinen poissa oleva katse, kun hän nyt äänettömänä unohtui tuijottamaan eteensä. Mutta pian hän siitä kiskaisi itsensä ylös, huokasi syvään ja pudisti päätään. Sano jotain.
Kyllähän hän tiesi, että hän ja hänen omaisensa olivat noin ylimalkaan syntisiä Jumala paratkoon mutta kuin uskonnollista ja varakasta perhettä, niinkuin Vikin, kohdeltiin samalla tavalla, kuin noita köyhiä perheitä, kuin sitä solvaistiin ihmisten silmissä käännytysyrityksillä, niin oli se loukkausta, ivaa ja niin hävytöntä, että se hetkeksi teki hänet täydelleen sanattomaksi.
Hän oli aivan kuin ei olisi tuntenut eikä Esteriä huomannut toisia paremmaksi. Esteri oli kiihdyksissään. Sitten loppupuolella iltamaa muutamalla tanssinväliajalla tuli herra Levon tervehtimään ja puhelemaan Esterinkin kanssa. »Te ette tanssi, olen huomannut», sanoi Esteri. »Minä olen siihen jo liian vanha», vastasi herra Levon. »Se ei minua huvita enää.» Esteri joutui sanattomaksi.
Mutta Johannes oli keskipaikoilla Henrikin puhetta yhtäkkiä vaipunut ajatuksiinsa. Hän meni ihan sanattomaksi, nyppi vaan pieniä viiksiään ja tuijotteli milloin minnekin.
Sydämmensä tykytti tavallista rajummin, kun hän kohtasi entisiä lapsuuden tovereita, hän tuli melkein ujoksi, sanattomaksi, tervehtiessään Kantalan lapsia.
Hän kävi aivan sanattomaksi eikä tahtonut sitä uskoa todeksi. Pysyisikö tämä nuori tyttö hänelle aina selittämättömänä arvoituksena? Nyt oli hän mielestään varma siitä, että perin pohjin tunsi Ainon sisimmänkin sydämmen pohjukan, ja kuitenkin petti tämä häntä vähän väliä.
Päivän Sana
Muut Etsivät