Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Silloin, ennenkuin Rautgundis ehti vastata mitään, saapui ratsumies suljetulle pääportille, jonka luona he nyt olivat. "Auki, portti auki", huusi hän lyöden nuijalla porttiin. "Kuka siellä on?" kysyi vanhus varovaisesti. "Portti auki! Kuninkaan lähetin ei saa antaa odottaa niin kauan." "Vakishan se on", sanoi Rautgundis vetäen raskaan salvan portilta. "Mikä sinut on näin äkkiä tuonut takaisin?"
Ludovik XI lausui; "mutta emme nyt ole vielä niin pitkälle tulleet. Ensin ovat nuo tutkaimen pistot, nuo koetukset. Ja ennen kaikkia aja hyvin meidän asiamme, niinkuin tarpeen tullessa kyllä nä'yt osaavan." "Luottakaa minuun, sire, minä olen Pariisilainen; missä niin liukkaita kieliä on kuin Pariisissa?" "Pidä kieli salvan takana niinkauan kuin Ranskan alueella olet.
Salvan takana en aivo häntä pitää. Jokaiselle tulee olemaan vapaa pääsö hänen luoksensa." "Helposti voit olla jalomielisyyttä näyttävinäs. Hän on tarpeeksi luja salpa itsellensä. Yksi ainoa muistutus suustani saattaa satatuhatta miestä edessäni vapisemaan, mutta turhaan käytän koko voimaani saadakseni tätä ainoata naista taipumaan." "Ja kuitenkin osaa tämä nainen rakastaa.
Kaksi nais-palveliata makasi samassa huoneessa kuin Markus. Näin Labeo ja koko hänen perheensä antausivat syvään uneen uneen, jonka väsymys oli tehnyt raskaammaksi, ja turvallisuuden tunto tyveneksi. Mutta sillä välin kuin he nukkuivat, vihollinen oli hiipinyt salvan ylitse; kuinka, ei kukaan tietänyt; mistä, ei kenkään voinut sanoa. Mutta hän tuli äkillisenä, rajuna, kauheana.
Mutta salpa autti ja Romalaiset näkivät viimein, että osa kaupungista oli pelastettu. Ei kuitenkaan vielä oltu täyteen turvaan päästy. Salvan toisella puolella tuli hehkui. Se ei enää sujauttanut liekkejänsä ilmaan, vaan pysyi alallansa, mutta tuimana, kavalana ja ankarana kuumuudessaan, kiukkuisena vihollisena, yhä uhkaavana ja yhä pelottavana.
Vielä ehti työntää salvan eteen, ennenkuin se hiipi yli vaarallisten rajojen. Tähän asti oli hän tilivelvollinen ainoastaan itselleen ja hänen oli oman tuomioistuimensa edessä tehtävä selko siitä, mikä painoi hänen omaatuntoaan! Kalpeana ja hämmentyneenä katseli hän ympärilleen ja näki kaikkien kasvojen jo loistavan voitonriemusta. Silloin palasi hän suunnilleen.
"Tosi, tosi, eiköpä niin liene", vastasi tuo häpeemätön, "ja jos naiset minua vanhaksesta eivät olisi vihanneet kurko hänen tiesi, mistä se tulee! olisin jo aikaa akoittunut mies". Molemmat astuivat tupaan. Ojamylläri lykkäsi salvan oven eteen pelokasta Kirja-Tiitsua karsi sitä nähdessä helppo väristys, ja hän ei rauhoittunut ennenkuin vanhus pyysi hänen painaa puuta.
Nicht von der Stelle! käski sorvari ja lykkäsi kiivaasti salvan sisemmän oven eteen. Tuo minulle takkini! kuiskasi hän, osoittaen Eerikille erästä vaatekomeroa. Eerikki otti sieltä hienon, kultanappisen, sinisestä sametista tehdyn aamutakin ja auttoi käsiä hihoihin. Tekotukkani! jatkoi sorvari. Eerikki otti tekotukan naulasta seinältä, ja auttoi sitä parhaansa mukaan herran päähän.
Miehet nauroivat, vaan Iikka kiivastui yhä enemmän. »Sen kyllä uskon», tiuskasi hän, »sillä silloin saisitte te vallita viinapulloa niinkuin kuningas valtakuntaansa. Mutta kukapa teidät sitte korjaisi kotiin maantieltä? Kuka pistäisi teidät salvan taakse markkinapäiviksi, niin ett'ei teidän tarvitse muiden juoppojen kanssa saada selkäänne raastuvan pihassa?
D'Artagnan veti salvan varovasti auki, ja molemmat, keveinä kuin varjot, hiipivät sisäoven kautta käytävään, nousivat kuulumattomin askelin ylös portaita ja menivät d'Artagnan'in kamariin.
Päivän Sana
Muut Etsivät