Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Hyvästi, hyvästi, kiitoksia paljon! Jumalan haltuun, kiitoksia itsellenne! Salmen taa meneviä saattoi Liisa veneellä. Useimmat kulkivat kujatietä myöten. Edellepäin joutuneet väistyivät tiepuoleen, kunnes herastuomari ajoi ohitse. Vielä vilkahtelivat haravien varret pellon takaa matalan viidakon päällitse. Sitten katosivat nekin näkyvistä.
Aulís: Boiōtiassa, tämän maakunnan ja Euboian saaren välisen salmen kapeimmalla kohdalla, vastapäätä Euboian Khalkista, Iliaan II laulun ja myöhemmän runouden mukaan Troian retkelle lähtevän kreikkalaisen laivaston kokoontumispaikka.
Niiden ja salmen välillä on leveä hietikkokenttä, joka hiukkasen kääntyy vasemmalle vastapäätä olevaan saareen päin. Kahden tunnin kuluttua siitä kun kaupunki oli ruvennut näkymään lasketaan ankkuri jonkun matkan päässä rannasta. Joukko veneitä laskee vesille rannalla ja rientää kaimaa kohden.
»Minun nuori ystäväni, kentiesi on sinulle joksikin hyväksi, että pois jäit, koska nyt juuri kipeäksi tulit», sanoi täti ja lisäsi vielä: »Sisarenitytär menee erään sairaan luo, mutta jos sinua huvittaa vanhan seura, kutsuisin sinua kanssani salmen rannalle. Minä otan kahvipannun mukaani, kukatiesi kahvi ja ulkoilma piankin saattavat pääsi terveeksi.» Minä kiitin ja seurasin vanhusta.
Näin oli jo enemmän kuin puoli kesää kulunut, kun eräänä päivänä Niilo ja Hilja menivät tänne salmen rannalle poimimaan kukkia männistöstä. Herrasväki osti halusta metsän kukkia. Vanamot olivat hyvän tuoksunsa vuoksi heille erittäinkin mieluisia, ja näitä lapset nyt poimivat männistöstä.
Heitä ympäröi suuri saatto uteliaita, jotka halusivat katsella kuinka Stanley kulkisi salmen poikki. Viisi suurta kanoottia oli valmiina lauttauspaikassa ja kuninkaallisen henkivartiaväen sotamiehet olivat käsketyt saattamaan häntä summattoman kansajoukon läpi toisella rannalla.
Loin silmäni luotehelle, Käännin päätä päivän alle, Keksin mustaisen orosen, Rauankarvaisen hevosen, Suolla soikerrehtamassa, Palolla papertamassa. Kiskoin hännän, raastoin harjan, Veinp' on veiolle kätehen: "Laai veio verkko tästä, Seän poika seitsonenki!" Laati veio verkon siitä, Seän poika seitsosenki. "Vie'pä verkkosi vetehen, Satasilmä salmen suuhun!"
Mies kirosi, ja minä kirosin vastaan.» »Mutta salmen poikki ajettuamme tulimme taas maantielle. Siellä oli pienoinen talo tien vieressä, ja talon koira oli puhaltaunut maantielle eilimmäisiä haukkumaan. Se oli pieni, hienovillainen villakoiran pentu, joka edellä ajavain hämäyksestä oli vimmastunut ja terhenti lumihangessa kohti kurkkuaan. Ne koettivat sitä lyödä, mutta eivät osuneet.
Sama kivi, joka oli häntä tullessa Santahaminan kuulilta suojannut. Mutta Hinkki ajatteli, että pyörrytys menee ohi, jahka hän menee veteen. Ja kohta kun huimaus hellitti, hän astui vyötäryksiä myöten mereen ja tasaisesti heittäytyi uimaan salmen yli Santahaminaa kohden. Sillä Hinkki ei voinut kärsiä ajatusta että hän vankeuteen tulisi.
Venheet oli pantu kumolleen nuottakodan kupeelle, vahva nietos päällään. Salmella ajaa kituutteli joku viluinen matkamies. Päivä pilkotteli laskemaisillaan, ja kylmän keltainen puna jäi siitä vähäksi aikaa etelään, yhä heiketen. Sitä vastaan kuusien latvat toisella puolen salmen näyttivät mustilta ja jäätyneiltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät