Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Eivätkö tapahtumat jo ole sitä todistaneetkin? Pois epäily pois sääli! Heijasta, oi sydämeni heijasta tulevaisuuttani varten vain kaksi kuvaa. Vallan ja Ionen kuvat!» Amfiteatterissa. Nydia, jolle Sosia oli vakuuttanut jättäneensä kirjeen Sallustuksen omiin käsiin, oli saanut jälleen toivoa.
Tiedusteltuaan palvelijoilta, jotka tähän asti olivat tahtoneet välttää lisäämästä hänen tuskiaan eivätkä olleet sanallakaan maininneet Glaukuksen tilasta, hän sai nyt kuulla, että tämä oli ollut vaarallisesti sairaana, että häntä vartioitiin Sallustuksen talossa ja että kuulustelupäivä oli jo määrätty. »Jumalat armahtakoot!» hän huudahti, »ja olenko minä hänet näin kauan unohtanut?
Onhan minullakin pikku vikani! mutta valapatto! ei, sen vian luovutan parempiosaisille.» Näin sanoen Sosia poistui, pani vahvat salvat Nydian oveen pisti avaimen vyöhönsä, pujahti omaan huoneeseensa, kääriytyi siellä kiireestä kantapäähän ulottuvaan vaippaan ja solahti takaoven kautta kenenkään huomaamatta kadulle. Kaduilla oli autiota ja tyhjää. Hän saapui pian Sallustuksen taloon.
»Olet tehnyt oikein, viisas Arbakes. Ja tuossa on Sallustuksen talo. Jumalat sinua suojelkoot! Mutta odotahan, Arbakes miksi sinä elät niin salassa ja yksinäsi? Sanovat, että voit olla hyvinkin iloinen mikset salli minun johtaa sinua Pompeijin nautintoihin? Uskallan vakuuttaa, että tunnen ne paremmin kuin kukaan muu.»
Jumalat auttakoot palanen tätä kuoriaiskakkua.» Samalla onnettomalla hetkellä Sosia päästettiin epätoivoisen juomarin puheille. »Lähetti Sallustuksen luo. Annan hänelle tämän nuoren naisen lähettämän kirjeen. Mitään vastausta en kaipaa. Saanko poistua?» Näin puhui tuo kunnon Sosia ja peitti vaipalla kasvonsa ja muutti äänensä niin, ettei häntä myöhemmin kukaan voisi tuntea.
Astellen kapeaa katua Arbakes saapui Sallustuksen talolle. Portin edessä hän huomasi kadulla pitkin pituuttaan makaavan tumman, viittaan kääriytyneen olennon.
»Merkurius vieköön!» muuan pieni keittiökokelas sanoi. »Mikä vanhentunut vaivainen pata tämäkin on? on mahdotonta luoda minkäänlaista taiteellista noin karkeista aineksista. Sallustuksen huonoimmatkin muotit esittävät Trojan piirityksen kokonaan Hektorin ja Pariin ja Helenan pikku Astyanaksineen, ja puinen hevonen on lisäksi kaupanpäällisinä.»
Puhuisin mielelläni hänen kanssaan olen kuullut hänen jo tointuneen ja tiedustelisin hänen rikoksensa syitä. Ne ovat ehkä senluontoisia, että ne tekevät helpommaksi häntä puolustaa.» »Sinä olet jalosydäminen, Arbakes!» »Jalomielisyyteen on viisaan pyrittävä», egyptiläinen virkkoi vaatimattomasti. »Missä onkaan Sallustuksen talo?» »Näytän sinulle tien, jos tahdot jonkun askelen viipyä seurassani.
Hän pani vahalaatan kääröön, sitoi sen ja sinetöi vahalla nuoran päät ja laskiessaan käärön Sosian käteen hän virkkoi: »Sosia, olen sokea ja vanki. Ethän tahdo minua pettää sinun täytyy jättää tämä kirje Sallustuksen omiin käsiin muuten et ole tehtävääsi suorittanut oikein. Mutta nyt minä vihin juhlallisesti sinun pääsi kostonuhriksi, sielusi manalan voimien huostaan, jos luottamukseni petät.
Suru murskaa minut.» »Viekää hänet vuoteeseen!» vapautettu virkkoi. Ja orjat kantoivat Sallustuksen, joka tuskin jaksoi päätään pitää tanakkana, kubikulumiin; matkalla hän yhä valitteli Glaukuksen kovaa kohtaloa ja kiroili julkeitten naikkosten hävyttömiä tarjouksia. Sillävälin Sosia kulki ikivihaisena kotiaan kohden. »Vai parittaja!» hän mutisi itsekseen. »Parittaja!
Päivän Sana
Muut Etsivät