Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kaikkien pois mennessä hiivin minä viereiseen huoneesen, toivoen sieltä löytäväni oven käytävään. Koko asemani, äkkiarvaamaton ilmestymiseni seuraan olivat kuitenkin olleet liian naurettavia, minä pelkäsin Charlotten pilkkaavan, jos jäisimme kahden ja sentähden tahdoin mieluummin olla sen päivän poissa hänen näkyvistänsä. Viereinen huone oli suuri sali, jossa vieraat olivat syöneet.
Kun tulin toisen luokan makuuhuoneeseen, en ensiksi huomannut mitään erikoista. Suuri, korkea sali, jonka kattoa kannattavat useat pilarit, kaksi kaakeliuunia, useita isoja ikkunoita ja pitkin seinävieriä makuusijoja, joista toiset ovat tyhjiä, toisissa lepää jo yövieraita. Minulla kun on sattumalta tyyny ja villapeite mukana, niin lasken vuoteelle, jossa niitä ei ennestään ole ja alan riisuutua.
Mutta minä tiedän, mikä varmaan auttaa, jos ei muu. Tahdo siltä rahaa. Se on niin kitsas, niin kitsas. Pyydä häneltä vain viisi penniä, niin silloin hän lähtee hyppyyn kuin henkeä uhattaisiin. Ja muista sulkea ovi hänen jälkeensä, muuten meidän sali taas muuttuu kievariksi, niinkuin eilenkin. Ei minulla mitään niin kovin tärkeää asiaa olekaan pormestarille.
Kun hän kurkisti sisälle oli siellä suuri komea sali, parkettipermanto, valkosia tuolia pitkin seiniä, suunnaton flyygeli, pikku laseista kimalteleva suuri kruunu katossa ja ovet auki avonaiselle terassille, jonka kaiteiden takaa näkyi sypressin tapaisia tummia tötteröpuita ja sitten alkava puutarha.
Ennen olivat he sijoittuneet toisistaan niin kauvaksi kuin mahdollista, koko sali oli väliä, mutta nyt istuvat he likempänä toisiaan, samalla puolen huonetta, ainoastaan jonkun pulpettirivin eroittamina. Usein näkee heidän yhdessä totisesti tuumivan ja keskustelevan hartaasti keskenään.
Vaikka sali oli Vaasan suurin yksityishuone, ja vaikka ei ketään muuta kuin sukulaisia ollut läsnä näin varhain aamulla, oli huone melkein täynnä väkeä. Heitä oli yli yhdeksänkymmenen hengen, miehiä, naisia, ja lapsia, kaikki mielestään likeisessä sukulaisuudessa kantaisän kanssa. Porvariskuninkaalla oli ollut kolme poikaa: Lauri, Matti ja Bertel.
Kello oli juuri neljä, lapset tulvivat iloa välkkyvin silmin sisään, pastori nousi kateederille ja puhui muutamia yksinkertaisia sanoja heille, minkä jälkeen Rautio voimakkaalla bassoäänellään alkoi jouluvirren, ja lapset säestivät sitä, jotta sali kajahteli.
Sali oli suuri ja korkea niinkuin toisen kerroksen huoneet ovat kaikissa rakennuksissa Vendôme-torin varrella. Koristettu oli se seinämaalauksilla ja varustettu hienolla panelauksella. Tähän komeuteen ei oikein soveltunut granatinvärinen huonekalusto, joka vaikutti pikkukaupunkimaiselta ja sitäpaitsi oli liian harvalukuinen tuohon suureen salonkiin.
Portin raosta silmäsi hän sisäpuolelle. Siellä oli vähäinen Maurilainen sali, seinät koristetut stukkiteoksilla, ja sali muuten kaunistettu hoikilla marmoripylväillä ja kukilla ympäröityllä alabasterilähteellä.
Hän seisoi siinä levollisena sillä aikaa kun vanhus työnsi oviverhot molemmille sivuille, joten makuukammiosta ja etuhuoneesta muodostui yksi yhtenäinen sali. Kaikki läsnäolijat sillä välin oli paikalle saapunut yhä useampia roomalaisia ja gootteja lähestyivät kuningasta ihmetellen ja kunnioituksesta vaitiollen.
Päivän Sana
Muut Etsivät