Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Athos oli ainoa, joka jolloinkulloin kohotti leveää otsaansa, salama välähti hänen silmistänsä, katkera hymy vilahti hänen huulillansa, ja sen perästä vaipui hän toveriensa lailla uinailemaan.
Leenan päässä näyttivät hiukset pöyhistyvän ja hän kivahti: Jokahinen sana on niin totta kuin minä tässä, ja sentähden olen tässä, että teille se hanke ei tulisi niin tietämättä kuin ukkosen salama poutaiselta taivaalta... En minäkään uskoisi, jos olisin muualta kuullut, mutta kuulin sen asianomaisen suusta, ja tunsinhan minä, että rouvalla tämä puhe ei ollut tavallisia muilta kuultuja hierontalörpötyksiä, vaan se oli asiaa.
"Ihmiskunnan kehityksessä on muitakin myötävaikuttajia kuin herätyssaarnaajain ja kolportöörien olettamat!" huudahti Sven täynnä uhkamielisyyttä, joka kuohahti esiin tuon nyt ensi kerran hellittyneen pakon alta, jonka kahleissa isän tahto häntä oli pitänyt. Bengt tuli aivan kalpeaksi; hän nosti päänsä pystyyn, silmäterän alla valkuainen kimalsi kuin salama tummalla taivaalla. Sveniä värisytti.
Oliko tuo kauhea tuomio todellakin totta, oliko hänen kaunis esitelmänsä ainoastaan sanoja, hengettömiä sanoja? Ensi kertaa selveni hänelle nyt oma sisäinen olemuksensa, kuin olisi välähtävä salama sitä valaissut. Mikä pitäisi pappi oleman? Oi, sielujen lääkäri! Koko hänen toimensahan juuri oli sielunhoitoa, ja sitä ei voi toimittaa yksin ruumiillisilla voimilla. Ei, ei koskaan!
Tuop' on muuksi muuntelevi lummekukka, lammenlintu, on kuni sudenkorento taikka keijun kehrävarsi: "Sallinet, sinut lumoan lukinlanka-paulahani?" Tuop' on muuksi muuntelevi myrsky pitkän pilven päältä, syttyvi säkene sähkön taikka taivahan salama: "Liekki, tullos liekkihini, tuli, tultasi halajan!"
He eiwät olleet näkewinäänkään minua, mutta kuitenkin huomasin minä, että jokainen halusi katsella minua, kun waan saiwat salaa sitä tehdä. Heidän silmistään näkyi kummallinen salama ja epäselwä kiilto ja minä ymmärsin mitä se merkitsi.
Joskus salama valaisi raudanharmaata kallionkylkeä, jolla kasvoi ikivanhaa sammalta ja kääpiöpuita, ikäänkuin etsiäkseen vertaistaan vastustajaa. Seuraavana hetkenä näyttämön kattoi taas synkkä pimeys, myrsky sähähtelevine salamoineen liikkui nyt meren päällä, sen kuohahtelevat laineet saivat omituisen punervan hohteen.
Mutta ei hän sitä joutanut ajattelemaan, vaan työntäytyi kaikin voimin eteenpäin ja tahtoi päästä... Mutta silloin taukosi soitto yht'äkkiä ja hajotessaan vei väki Marttiakin vähän matkaa mukanaan... Silloin muisti hän yhtäkkiä kellonsa... Se välähti kuin salama hänen mieleensä... Hän haparoi vitjojaan... Vitjat riippuivat irrallaan koukussaan... Hän kiidätti kätensä vasempaan liivintaskuunsa...
Elli ponnahti ylös. Nyt oli pahin kaikista, ukonilma, ja hän oli yksin kotona! Muutamia minuttia myöhemmin välähti uusi salama vielä ja jyrisi kovemmin, sen jälkeen yhä uusia.
»No, sitte minä olen paras, sillä minun komppaniani on sukkelin», huusi Ivan. »Ell'ei minun väkeni olisi sukkelampi», intti Petter. »Minä», väitti Ivan, »voin todistaa, mitä sanon. Pavel, lennä kuin salama, kutsu vääpeli tänne komppanian kanssa. Heti paikalla! Muuten saa hän huomenna selkäänsä.» »Kola!» käski Petter. »Lennä! Juokse tuomaan minun komppaniani! Heti!»
Päivän Sana
Muut Etsivät