Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Entä jos tuo sairas poika tuolla mökissäkin haluaisi saada voileivän. Aivan varmaan!
Mutta hyvä Jumala, näet, lähetti minut tänne ja sanoi: tuolla viereisessä talossa makaa pieni sairas poika. Anna hänelle tämä lippu minulta ja sano, että jos hän on oikein hyvä, niin pääsee hän kerta luokseni taivaasen." "Onko taivaassa hauskaa?" "Hyvin hauskaa.
Minä näin erään jalon naisen kävelevän toiselta sairasvuoteelta toiselle jokaisen ääreen asettaen pienen astiallisen kukkia ja jokainen sairas sai osaksensa osaaottavaisen katseen tahi jonkun sanasen.
"Kahdesti on häntä käyty tänään hakemassa; viimeinen kysyjä tiesi kertoa, että hän oli lähtenyt kalastamaan" "Ja täällä kuolee hänen veljensä, joka tahtoisi puristaa hänen kättänsä" huokasi sairas. "Jos ymmärtäisin, jos voisin aavistaa miksi hän minua vihaa, miksi hän ei ole käynyt minua katsomassa... Hänen sydämensä on jäästä" Ovi aukeni samassa ja hiljaan astui keski-ikäinen mies sisään.
Kukin Dostojevskyn lukuisista romaaneista ja kertomuksista sisältää vähintäänkin yhden lajin hengensairautta. Seuraava kertomus tekee sentähden erityisen vaikutuksen, että kertoja itse on henkisesti sairas tyyppi ja itsekin nimittää itsensä sellaiseksi. ENSIM
Yksi uskovaisista sairastui, ja kun Friida astui huoneeseen ja pysähtyi kynnykselle, oli sairas noussut vuoteeltansa, tullut häntä vastaan ja sanonut: Minä en näe sinua Friida, minä näen Jumalan seisovan edessäni ja puhuvan minun kanssani. Ja oli kumartunut hänen eteensä ja Friida oli päästänyt hänet hänen taudistansa. Ihmetyttäviä hengen lahjoja oli hänelle annettu.
"En huoli yhtään, jos jalka jääkin koukkuun, kun waan muuten paranen", sanoi sairas uhraawaisesti. Kowalta, surkealta tuntui minusta tuo uhraus. Parhaassa nuoruuden ijässä olewa nuorukainen olisi antanut jalkansa, olisi jäänyt ijäksensä rammaksi, waiwaiseksi, kun waan olisi saanut henkensä pitää; kallis, rakas on henki kaikelle eläwälle. Näin kului aika. Haawa juoksi myötäänsä kowasti märkiä.
Hän on saanut liian paljon vettä sisäänsä, ja se on saatava pois joko hyvällä tai pahalla. Muuten emme voi häntä parantaa.» Sanottu ja tehty. Akat tarttuivat Swartin emännän jalkoihin ja käänsivät hänet ylösalasin. »Minä kuolen! Jumalan tähden, minä en kestä tätä! Minä saan halvauksen!» huusi sairas. Mutta siitä eivät hänen hyvät ystävänsä välittäneet. »Antaa hänen huutaa!
"Mutta, Maria, mistä tämä tuleekaan? minä olen hyvin kaivannut sinua ja ikävöinnyt sinua. Olitko aivan unohuttanut minun?" "Enpä tietänyt, että olit sairas, täti Toora", vastasin minä ja suutelin totisella katumuksella hänen hienoa, laihaa kätöstänsä; "miks'ei Paavo ole sanonut, että olit sairas?"
Eikä hän jäänytkään jäljelle isännistään, vanhasta ja uudesta, kuin muutamia minuutteja. Hevonen seisahti. Oltiin Hovin kartanolla. Hovissa olivat kaikki ikkunat valaistut. Sairas makasi toisessa päässä rakennusta, Hovin herran omassa kamarissa, missä hänet oli äkkiä tauti tavannut. Koko talonväki oli liikkeellä, mutta kuitenkin oli hiljaista kuin haudassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät