Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Siinä seisoessaan Vinitiuksen edessä, puhkesi hän sentähden kiireesti puhumaan sortuneella äänellään: "Anna, herra, kirje! anna kirje!" Hän tempasi Vinitiuksen käsistä taulun, kumarsi kristityille ja sairaalle ja karkasi seinää myöten hiipien ovelle. Pimeällä pihalla nosti kauhu taasen hänen hiuksensa pystyyn, sillä hän oli varma, että Ursus karkaa hänen kimppuunsa ja tappaa hänet yön turvissa.
Joku pimeyden henki häntä vainosi, niin hänestä tuntui, uhaten joka hetki syöstä hänet alas mustaan, toivottomaan syvyyteen. Voimat vähenivät, rauhattomuus yltyi. Unettomat yöt ja ilottomat päivät eivät sairaalle mielelle lepoa tuottaneet. Veri liikkui kummallisesti hänen suonissaan, se milloin jytkytti ja löi, milloin taas kovin hitaasti kulki.
Hyvä että menetti säärensä, muuten olisi hän valmis opastamaan vihollisia". Edellä puolenpäivän saapui majuri tiedustamaan Riston tilaa. Hän toi muassaan sairaalle kaikenlaisia virvoitusaineita ja herkkupaloja. Ristokin oli herällä ja täydellä taidolla vaikka muuten heikko, eikä saattanut puhua muuta kun jonkun yksitavuisen vastauksen välskärin kysymyksiin.
Ja Saara otti kirjan ja luki sairaalle siitä; usein kiertyi kyyneleitä hänen silmiinsä, mutta hänen silmänsä tulivat kirkkaammiksi, ja kirkkaammaksi tuli hänen sielunsakin: "
Sekavaa puhetta vaihteli valituksen kanssa hänen hengenvakuutuksestansa. Hänen rouvansa ei käsittänyt hänen tilaansa, sillä hän arveli aivan oikein hengenvakuutuksen juuri olevan sairaalle lohdutukseksi. Sentähden luuli hän, syystä ett'ei voinut aavistaakaan totuutta, miehen valitukset ja voivotukset kuumeen houraukseksi, eikä sen enempää tiedustellut syytä siihen.
"Jos minä saisin wähän jotakin ruokaa! sydäntäni niin kowin hiukaa", sanoi sairas, ja oli ensimmäinen teko hänen uudessa tilassaan. Matin waimo tuli nyt juuri huoneeseen ja toimitti sairaalle helposti sulawaa ruokaa, mutta wähän kerrallaan. Matti waimoineen oli niin ystäwällinen sairaille kuin ikänä taisi; he hoitiwat kumpaakin suurella hellyydellä ja osanottawaisuudella.
"Ei ole enään paljo, juokaa pois pojat, kohta loppuu", sanoi Aappo, joka oli hypännyt padan luo nähdäkseen, miten paljo velliä oli jälellä. "Ei paljo! puoli pataa", sanoi Mikko. "No niin! Eiköhän sille sairaalle pitäisi olla pikkusen juuston heraa, paha vaan, ettei äiti ole täällä", sanoi Aappo. "Voi kuin te olette viisaita", jupisi Mikko tuskin kuuluvasti ja huokasi syvään. "Juokaa pojat velliä!
Katkerimmat lääkkeet, ja sellaisena oli, sen pahempi, totuus tässä kohden pidettävä, ovat usein parhaimmat ja minun sairaalle, uneksivalle luonnolleni oli koristelematon, suora totuus, hänen mielestään, yksivakaisesti ja tarkkaan asiaa ajateltuaan, ainoa keino parannukseen ja pelastukseen.
Voi, hyvä, rakas matami, sanokaa se minulle? *Matami Helseth*. E en, en suinkaan neiti. En mistään hinnasta minä sano. *Rebekka*. No, minulle te kyllä voitte sen sanoa. Olemmehan me niin hyviä ystäviä. *Matami Helseth*. Herra varjelkoon minua kertomasta *siitä* teille, neiti. Minä voin ainoastaan sanoa, että siinä oli jotain ilkeätä, jota ne olivat uskotelleet sairaalle rouva-raukallemme.
Jos kyllin wuotaisiwat werta, niin korjataan niitä samalla tawalla, kun raudanhaawoja. Elleiwät wuotaisi, ja loukattu osa olisi suurempi, niin pitää paikalle panna iilimatoja tahi suonta iskeä käsiwarresta ja sairaalle antaa jähdyttäwäisiä aineita.
Päivän Sana
Muut Etsivät