United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !


Luonto käyttää meitä säälimättömästi hyväkseen, ei ainoastaan rakkaudessa, jossa se, turvatakseen suvun jatkumisen, lupaa taivaallista onnea, kuitenkaan lupaustaan täyttämättä, vaan kaikkien inhimillisten pyyteitten alalla. Ei ole mitään halua, joka ei tyydytettynä näyttäisi onttouttaan.

Vasta perustettavissa työväen tehdasneuvostoissa ja niiden liittämisessä yleisvenäläiseksi työneuvostoksi johtavine valiokuntineen hän näki tulevan "köyhälistön diktatuurin". Ei rauhallisella kiihoituksella, vaan kansankapinoilla ja sotilasmellakoilla, pommeilla ja dynamiitilla oli tsaarivalta säälimättömästi hävitettävä.

"Siltä se näyttää", sanoi waimo wesissä silmin. "Ei nyt sowi ... kyllä nyt pitää nousta... Nouskaa joka sorkka ja pian!" rupesi Longman äywästämään, kolhien samassa itsekutakin jokseenkin säälimättömästi saappaansa kärjellä. "Uh, huh, puh", uhki Rommander. "Uih, uijui", uihki Lewenius. "Ole siiwolla", komensi nimismies.

Sydämmessänsä, sen syvimmässä sopukassa hän tiesi menetelleensä niin huonosti, alhaisesti, säälimättömästi, että, muistaen tätä tekoa, hänellä ei ollut oikeutta katsoa silmiin ketään, saatikka tuomita ketään, puhumattakaan siitä, että olisi voinut pitää itseänsä sinä erinomaisena jalosukuisena ja jalomielisenä nuorena miehenä, jommoisena hän itseänsä piti.

"Ainoastaan puoleksi", vastasi Lomaque, tuimasti tarkaten häntä. "Rosa Danville " "Minun vaimoni!" huusi toinen. "Mitä minun vaimolleni?" "Rosa Danville", jatkoi Lomaque säälimättömästi, "te olette saman vangituksen alainen kuin Louis Trudaine". Rosa nosti päänsä äkkiä veljensä rinnoilta. Trudainen voimallisuus oli paennut hän vapisi. Rosa kuuli hänen sopottavan itsekseen: "Rosa myöskin!

Armottomat ovat ihmiset olleet minua vastaan. Kun muistan isäni kovuutta, veljeni verivainoa, nuorta rakkauttani, joka niin säälimättömästi sorrettiin kun muistan, että nuoruuteni morsian kuoli noiden julmain rääkkäyksien kautta, kun muistan, että ainoa poikani nyt tuntemattomana orpona, kerjäläisenä, ehkä orjanakin kuihtuu jossain sopessa niin arvelen itselläni olevan syytä armottomuuteen!

Hän näki loppumattomia köyhäinasuntoja ja niissä nälkää, siivottomuutta ja kurjuutta, hän kuuli kaupungista kaupunkiin, seudusta toiseen säälimättömästi jyskäviä koneita, jotka eivät välittäneet siitä, että työmiehet niissä raatoivat kuni orjat, saamatta vilahdukseltakaan nauttia elämän ilosta, tuhahdetun vihan piillessä heidän sydämiensä sopissa... Ja vihdoin hän tunsi, miten itse elämän virran alkulähteellä, syntyessä ja kuollessa kuului raivoisia tuskan huutoja, jotka tuntuivat tulevan kaikilta maailman kulmilta...

Sulasta anteeksiantamattomasta kevytmielisyydestä. Mutta minä sain rangaistukseni. Johannes kuunteli henkeä pidättäen. Tämähän merkillinen keskustelu oli! Kuinka suoravaisesti tuo nainen kosketteli arimpiakin asioitaan! Kuinka rohkeasti hän painoi sormensa juuri kipeimpään kohtaan ja kuinka säälimättömästi hän sen heti nimitti oikealla nimellään!

Ellei hän olisi vastannut rakkauteeni, olisin ollut liian ylpeä vihatakseni häntä sen vuoksi. Mutta hän vetää minut luokseen, kutsuu minua ikäänkuin pilkalla vaimokseen, teeskentelee rakkautta aivan toteutumisen äärimmäiselle rajalle saakka ja syöksee sitten minut säälimättömästi sanomattoman häpeän yöhön. Ja miksi? Miksi tämä kaikki? Tyhjän käsitteen "goottien valtakunta" vuoksi.

Tarttui pilvien liepeisiin, repeli niitä säälimättömästi ja heitteli palasia edellään menemään. Repaleiden välistä kohta kirkasta taivasta välähti, aurinkokin sai sananvuoroa, ja pian paistoivat läheltä ja kaukaa kukkulat ja saaret ja Kallaveden kaukaiset salmet. Suuret selät tekivät kuitenkin vastarintaa. Levittivät sieraimensa ja hengittivät uusia usvia entisten sijaan.