United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan nyt riemuitsen, Kuin lintu laulan, leikitsen, Niin että rannat raikaa. Oi kirkas ilma, kaunis sää, Järv' välkkyy, taivas sinertää! Oi kesän armast' aikaa! Nyt talvella muistaa Taas poikaset luistaa, Ja suksilla suistaa Sievästi näin. Ja hanki se nauskaa, Ja jäätikkö rauskaa, Ja kulku on hauskaa, Heh, edespäin! Lum'hiukehet välkkää, Ja kulkuset helkkää, On riemua pelkkää, Nyt hulmutaan!
Vähän ajan kuluttua Tristan menee metsälle, ajaa hirveä ja haavoittaa sitä nuolellaan. Koira tahtoo heti syöksyä hirven jälille ja haukkuu niin, että metsä raikaa. Tristan vaientaa sen lyömällä sitä;
Yön halki huudot raikaa, tulet, lyhdyt tuikkivat ja hätäkello kaikaa. Makasi maassa patruuna. Jo ruukin väki herää. Jaakko katsoo äänetönnä puukon punaterää. Seisoo vieras mestari kuin patsas paikallansa. Syöksee sisään Anja-rouva pitsivaipassansa. Jaakko ympäri käännähtää. Mit' on tää? Mistä verta? Haa, mi haamu ovella? Sen on hän nähnyt kerta. Impi virran vierellinen, kuohupaita kulta!
Taas huomenna torvet raikaa. Ystävyys murtuu, rakkaus katoo, ei katoa minun kuoleman-ikäväni. En minä tiedä sinun alkuasi enkä aavista sinun loppuasi, mutta kumpikin lie minun sydämessäni. Voi, pahoin tekee se mies, se mieletön mies, joka juurensa elämään katkoo.
Ympäristöä ja tappelutannerta peittävät ruumiit pitkät matkat joka taholle. Melua ja hälinää kuuluu kaikkialla. Alkaa myös kuulua kovaa pauketta, jotenkin luonnollista kivärin pauketta; se kiihtyy kiihtymistään. Vähän ajan kuluttua kuuluu jostain huuto: "nieprijatel, trevooga!" suom.: "vihollinen, hälytys!" Pillit soi ja rummut räikää, koko kaartijoukko rientää taas rintama-asentoon paikoilleen.
Laskevan auringon säteissä helakoi rakennuksien seinät ja ikkunat paistaa. Kylätiellä kulkee lauma nuorisoa, harmonikka raikaa tuttua tanssisäveltä. Tuolla he jo menevät! He jättävät, he jättävät ! Ja tuskin olin näin ajatellut, kun todella tunnen, että saattajani on irroittunut minusta. Kuule, kuule seis! minne sinä ? Minut valtaa hätä ja kauhistus. Minä haparoin ympärilleni. En tavoita häntä.
Sana paljon käytetty, poljettu lokaan, polkijaisi kantapäähän pistä haava okaan! Totuus, seiso sivullani! Iske, salamoitse! Ei! Eipä kuollutta kukaan eloon loitse. Tiedän sanan toisenkin, suuren kuin meri, missä se soi, siellä sykkää sydänveri, siellä liput liehuvat, torvet, rummut raikaa, kansat kaikki hengähtävät, tehdään uutta aikaa: Vapaus! Sa tääll' olet vain sana turha.