Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Se oli näköänsä kaunista ja maistoi milt'ei hyvältä, ainakin niin hyvältä että ansaitsi ruveta tuumimaan valloituspuuhia. Toimitettiin kolmimiehinen valloitusarmeija, johon oli "sattumalta" tullut entisiä härän ystäviä. Samana päivänä ryntäsi joukko mökin pihalle. Asukkaat hämmästyivät, vaan rauhoittivat kohta mielensä ettei huomattaisi.
Joka kerta kuin poika ryntäsi häntä vastaan kuin nuori kukko, joka luulee ettei se ole luotu muuksi kuin hallitsijaksi, kohteli Olina häntä mitä tyynimmällä arvoisuudella, mutta samalla hänen rypistyneet kasvonsa osoittivat jotain, jota voisi selittää näin: saat mennä sinne mistä tulit, minä en sinua tarvitse! Sanat tosin eivät tulleet lausutuksi; mutta ne olivat valmiina kielenkärjellä.
Siinä on nyt talonpoikaisruhtinas pitkänään. Hän, joka meille on kostoa vannonut, on itse joutunut koston omaksi." "Jumala varjelkoon talonpoikia!" ärjäsi Björn. "Nyt en ole heille hyvä. Tekisipä mieleni nylkeä tuo sydämikkö, joka tuossa viruu kellellään!" Tämä leikillä lausuttu aikomus ei olisi voinut toteutua, sillä ovi avattiin ja joukko talonpoikia ryntäsi sisään.
Campbellien oikea kylki alkoi sitävastoin hiukan päästä voitolle suuremman mieslukunsa ja Ardenvohrin ritarin sotataidon avulla. Herra Duncan Campbell oli, samassa kun kuninkaan väki ryntäsi, asettanut sotarintamansa äärimmäisen pään kulmittain eteenpäin. Sen kautta kohtasi ryntääjiä tuli edestä sekä sivulta, ja he joutuivat sekaisin, vaikka heidän johtajansa koki parastansa.
Vaan yht'äkkiä Randulfin emännöitsijä ryntäsi heidän kimppuunsa luudallaan ja pojat läksivät yhtenä sekamelskana päistikkaa alas mäkeä, huutaen ja nauraen, niin että Worsen silmät avautuivat rakoselleen ja hän kallisti päätänsä toiselle puolelle.
"Ole varoillasi!" huusi nuorukainen hänen jälkeensä ja juoksi rinnettä alas. "Kaikkia vielä!" huudahti Olina vihaisesti ja joudutti edelleen porsasta kepillä, jotta se päästi hurjan kiljunnan ja ryntäsi suoraan jokeen vetäen Olinan mukanaan. Ja siinä se ui aika kyytiä virtaa alas ja veti Olinaa jälessään kuin vedenpinnalla ajelevaa katajapensasta.
Sillä juuri kun jäälautta ryntäsi koskeen ja tuli suoraan myllyn ratasta kohti, käänsi virta sen niin, että se sattui kalliorännin kiviin, särkyi ja solahti ohitse.
Tuntui nyt että se olisi kuitenkin ollut helpompi milloin muulloin tahansa kuin nyt. Mutta hänen täytyy, hänen täytyy! Kuin vasten tahtoaan hän sysäsi oven auki ja kädet kasvoilla ryntäsi kammariin. »
Silloin Antti nousi, alkoi kävellä ja kussuttaa porsasta perästä tulemaan, mutta poikakin todisti: »Porsas vain katsoo, eikä tule.» Viimein suuttui Antti, ryntäsi suin päin porsaan kimppuun ja huudahti: »Etkö sinä paholaisen vietävä antaannu!» »Puh!» vastasi porsas ja lasketteli saparo suorana pakoon, Antin painaessa täyttä juoksua jälestä.
Aalto Akhilleun peittääkseen raju, korkea nousi, rankkana kilpeen löi hänet horjuttain, jalan alta vei lujan pohjan pois. Jalavaanpa hän karkasi kiinni suureen, tuuheahan, mut juuriltansa se sortui kaikin penkerineen sekä tukkesi tuuhein lehvin, kuin pato virran poikki, sen sorjat veet solumasta, ryöppyyn ryskähtäin. Ylös ryntäsi veestä Akhilleus, karkkosi kauhuissaan yli kentän, min jalat jaksoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät