Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Siskojen kyselyyn, mikä oli syynä siihen, hän vastasi itsellään olevan kovan päänkivistyksen ja lisäsi puoleksi leikkiä laskien, puoleksi totisesti: «kyllä sentään tuntuu hyvältä kerran päästä erilleen tästä raskaasta ruumiista! Se on hyvin suureksi vaivaksi!»
Onkohan kiila liian paksu? Mitä ihmettä? Sinkadus! Olenhan kiinni; auttakaa minua; lapset! Ai, ai, ai, tehän vedätte minut palasiksi! Pääni lähtee irti ruumiista! LIISA. Kiilaa isäsi irti, Pytt! Isä, kiilaanko minä? KAPTEENI PUKS. Oletko sinä aivan mieltä vailla, poika? Tahdotko lyödä nuijalla omaa isääsi? Isä on hirressä! Onko täällä joku, joka voisi kiilata isän irti? Kuka täällä huutaa?
Itse hän istui toiselle ja rupesi kiirehtien puhumaan vangin kanssa, joka seisoi väliaidan takana matalammassa puoliskossa, ylhäältä tulevaa valoa vasten. Nimesi? Rikoksesi? Tuomiosi? Kauanko ollut vankilassa? Jaha, jaha. Ja nyt sinä tahdot päästä osalliseksi Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiista ja verestä. Jaha, jaha. No ? Tunnetko siis tekosi rikokseksi? Jaha.
»Seiso paikallasi», käski Allan, yhä vielä pitäen hänestä kiinni. »Olkoot ilmestysnäkyni kotoisin taivaasta tahi helvetistä, taikka tuosta väli-ilmasta, missä ruumiista irtautuneet henget asuvat olkoot näkyni vaikka, niinkuin saksilaiset sanovat, kiihoituksissa olevan mieleni perättömiä kuvitelmia eivät ne nyt minuun vaikuta; nyt puhun tämän silminnähtävän maailman kieltä.
Pian se saatiinkin puhdistetuksi ruumiista, verestä ja kaikkinaisesta liasta, hiekka käännettiin nurin, tasoitettiin ja peitettiin paksulla, tuoreella hiekkakerroksella. Vihdoin juoksi arenalle Amoriksi puettuja poikasia, jotka sirottivat hiekan täyteen ruusun, liljan ja muiden kukkien lehtiä.
Mutta eräänä päivänä minä T:ri Lutherin saksankielisestä raamatusta luin ensimäisen Korinthilais-epistolan kahdennessatoista luvussa Kristuksen ruumiista, ja sydämeni sai suuren lohdutuksen siitä.
Ja tuskinpa koskaan, aina siitä asti, jolloin Lusifer ja pääenkeli kiistelivät Vapahtajan ruumiista on maalarin nerolle tarjoutunut sopivampaa kuvausaihetta kuin minkä ylläesitetty joukkoryhmitys tarjosi.
Se ainakin on varmaa, että poro usein ylpeydellä ja mielihyvällä katselee suuria monihaaraisia sarviaan. Vaan että eläimellä myöskin voisi olla vaikutus ulkomuotoonsa eli että se omin neuvoin voisi vaikuttaa siihen, että joku osa sen ruumiista kasvaessaan muodostuisi semmoiseksi tahi tämmöiseksi, sitä ei tietääksemme ole tähän asti voitu toteen näyttää.
Onneksi esti hänen raivonsa häntä huomaamasta Fränzchenin mielentilaa. Tämä oli vajonnut kivipenkille istumaan, eikä voinut kääntää katsettaan ruumiista, joka lepäsi maassa hänen jaloissaan. Se oli kaunis, kookas mies, joka vaaleine hiuksineen suuresti muistutti hänen Dominiqueansa, ja tämä yhtäläisyys vihloi hänen sydäntään. Ehkä hänelläkin oli kotona morsian, joka häntä itki ja kaipasi.
Kätensä eivät vapisseet kun hän otti mitan ruumiista, huokauksia ei kuulunut kuin hän höyläsi laudat, teki arkun ja maalasi sen valkoiseksi. Mutta Vapun kuoleman jälkeen ei hän koskaan nauranut. Aika lievensi muiden surua, mutta Pertun mieli ei valennut eläissään; hänestä tuli synkkämielinen mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät