Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Luulettenko, Ett' oomme turkkeja tai pakanoita Ja vastoin selvää lakia niin ruttoon Tuon konnan kuolemata joudutimme, Jos meit' ei äärimmäinen pakkotila, Englannin rauha sekä oma turva Ois väkisinkin tähän vaatineet? M
RICHARD. Noin ruttoon älä sanojani väännä; Sydämmestäni tytärtäsi lemmin, Teen hänet tään maan kuningattareksi. ELISABETH. Ken sitten tulee hänen kuninkaakseen? RICHARD. He, kuningattareksi tekijänsä. ELISABETH. Ken? Sinä? RICHARD. Minä niin; mit' arvelette? ELISABETH. Kuin saatat sinä häntä kosia? RICHARD. Sen juuri tahtoisin ma teiltä tietää, Te parhain tuntenette tytön mielen.
Kuule minua: taivas ei salli sinun eikä minun kuolla tähän ruttoon. Mikä ennustettu on, se tapahtuu!" Ja tämän lausui suntio todellakin mahtavasti kuin profeta, niin että Kerstin silmissä isän pieni vartalo näytti puolta isommalta ja arvokkaammalta kuin äsken.
"Asunto minulla oli, niinkuin jo sanoin, ruokaa kerjäsin itselleni ja näin nälkää vähän väliltä, ja minun hyvää sarkatakkiani kesti kuluttaa kelpo ajan. Mutta sota kävi yhä uhkaavammaksi. Sotaan kelpaava miehistö oli osaksi kuollut ruttoon, osaksi viety maasta pois. Rahoja ei ollut; kaikki mitä oli maan rahastoissa yleisiä kalleuksia, ja mitä pyynnöillä oli saatu kokoon, vietiin Ruotsiin.
Ruttoon sairastuneet saivat yksikseen tuskiinsa nääntyä, sillä auttaa semmoista niin arveltiin oli yhtä paha kuin päästää varasta hirsipuusta. Kolme viikkoa sitten oli vielä Konradinkin täytynyt tikapuilla yksin kantaa kuollutta isäänsä talosta, kosk'eivät seurakuntalaiset hänelle paaria lainanneet.
Se kolmekymmentäkuusi miestä käsittävä ylioppilas- ja teinijoukko, joka v. 1713 lähti Turusta sotaan, oli jo kesällä 1713 huvennut puoleen määräänsä. Muutamat olivat kuolleet ruttoon, toiset kaatuneet vihollisen kuulista, ja viisi tai kuusi heistä oli katsonut paremmaksi palvella Armfeltin johdolla säännöllisten sotajoukkojen riveissä.
"Mieluummin kantaisin lampaan raatoa, joka kuukausi sitten on kuollut ruttoon," vastasi miekkailija. "Mutta jos annat minulle kukkaron, jonka arvoisa tribuni heitti käteesi, niin otan kantaakseni sinut portille." "Katketkoon jalastasi isovarvas!" virkkoi kreikkalainen.
"Hänellä oli vaan yksi veli, eli oikeimmiten velipuoli, joka kuoli jo monta vuotta sitten." "Missä hän kuoli?" "Sen saatan sinulle kernaasti sanoa. Hän kuoli juuri täällä Karasjoella ruttoon, joka riehui täällä noin 19 vuotta takaperin." "Oliko hän nainut ja oliko hänellä lapsia?" "Hän oli nainut ja oli hänellä lapsiakin, jotka kaikki kuolivat, mutta kuinka tämä sinua liikuttaa?
Suomalainen, joka tätä luet, sinun esivanhempasi elivät siihen aikaan! Tiedätkö sinä, eikö niistä joku nälässään väännellyt käsiään, eikö niistä joku ruttoon 1710 kaatunut, eikö niistä joku veressään maannut keihäs sydämmessä? Ei, aika on kulunut, vuodet kuluneet ja suru-huntu, silloin levitettynä maamme yli, on nyt poissa.
Kauhistava harhaluulo, joka kuoletti kaiken inhimillisen sääliväisyyden, oli levinnyt kansaan. Ruttoon kuollutta luultiin nimittäin Jumalan käden kautta rangaistuksi syylliseksi, poloiseksi syntiseksi, jonka ylitse Herra oli miekkansa langettanut, ja semmoiselle tuskin kunniallista hautaustakaan suotiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät