Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Toisetkin, jotka olivat väsyneet kiireellisestä kulusta, istahtivat kanervikolle ja muutamat tytöt rupesivat itkemään. He eivät osaa mihinkään, vaan jäävät tänne ikipäiviksi! Ulla tunsi siitä jonkunlaista lohdutusta, kun toisetkin pelkäsivät.
"Se on helppo", sanoi Avojalka, "lapsellisen helppo arvata, se on 'mieli' ja 'kieli'". Ja kun leivot taivas-alla rupesivat visertämään, alkoivat hekin laulaa arvoituslaulua, ja Johannes alkoi: "Koetapa, tyttöni, arvata tää, Jos sä sen arvaat, niin nain sinut mä: Lunta valkoisempi se on Vehreämpi ruohoa nurmikon. Synkempi synkintä syttäkin? Jos sä mun vaimoni olla suot Kyllä sen kohta arvaatkin".
"Nyt palajaa myrsky takaisin", sanoi Pilviparta honka. "Paras on, että laulamme pikkusen, niin on oksillani jotain miettimistä." Ja niin rupesivat he laulamaan myrskyssä: Syvään maan Sisustaan, Kauas aikain hämärään Juuret käy, Niit' ei näy Myrskyt saavan järkkymään. Talvi entää, Kesä kanssa, Vuodet lentää Lentoansa, Ihminen Alkuns' saapi, Katoaapi, Mepä sentään Seisomme.
Mitä pitemmälle aika joutui, sitä hullummiksi rupesivat asiat Kertun mielestä ulkona maailmassa käymään. Toinen murha, kolmas murha, neljäs murha...
Aika ajoittain, kun riitapuolet rupesivat käsikähmään käymään, täytyi linnan isännöitsijän sekautua asiaan, useimmiten rauhaa rakentaen, mutta välistä myöskin rangaisten.
Mutta kun ei mitään kuulunut, rupesivat Marienburgin asukkaat rauhaa toivomaan ja toimet ja työt toimitettiin taasen kuten ennenkin. Eräänä aamuna kun aurinko suloisesti nousi taivahan rannalla, herätti torvien soitto Marienburgin asukkaat. Ruotsalaisten sotajoukko, kuninkaan siniset "henkirakuunat" tulivat marssien pitkin tietä soittaen ja laulaen.
Mies sai kuitenkin vieressään olevasta mättäästä kiinni. Ei raukaissut toisiakaan miehiä. Sikäli kuin pääsivät syömästä siirtyivät he Aaron onkimista katsomaan. Ja ennenkuin aurinko oli lakannut puitten latvoihin paistamasta, oli joka miehellä oma lohi. Niitä kitusista kantaen miehet tulivat tulille ja rupesivat tekemään yönuotioita.
Loimottava päre valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu hänenkin jouluansa; torkkuen ja haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leu'at käpälillään, makasivat lähellä uunia, ja Juhanin polvilla kehräili entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa. Rupesivat viimein Timo ja Simeoni rakentelemaan ehtoollista; mutta muut nostelivat lyhteitä sisään.
Laulu kasvoi kasvamistaan, kuninkaan vaiheet muuttuivat pakolaisten omiksi vaiheiksi; lapset rupesivat toinen toisensa jälkeensä pelkäämään; niinpä ei auttanut muu neuvo kuin uusi laulu. »Ei täällä ole ollenkaan vaarallista», lohdutteli Elina. »Nyt minä laulan toisen laulun, jossa ei ole pimeää metsää.» »Niin, mutta kuninkaasta! kuninkaasta!»
Sitten rupesivat jotkut sanomaan, että metsästys alkaa uudestaan, joku näkyi nousevan, joku pujottavan pyssyä olallensa, joku alkoi laulaa glunttia, ja vähitellen kaikki olivat seisaallaan, lähtemässä. Gabriel perääntyi väijyksistään peläten että häntä huomataan. Koirat päästettiin irti ja vinkuen ja ulisten ne heti alkoivat kierrellä metsässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät