Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Synkeästi katsellen saapui hän tielle samassa kuin lautamies juoksi takaisin hakemaan ruoskaa, joka oli unohtunut siihen, missä hevonen oli ollut kiinni. »Onko vielä muita huutokauppoja tänään?» kysyi Mikko. »On. Etkö sitten ole kuullut, että Kariniemen Matin talokin tänään myödään? Lähde huutamaan.» »Ohoo! Vai niin!» Mikko oikein vilkkaasti huudahti, ja mieli näkyi paremmaksi menevän.
Hän oli ostanut Nelmalle sormuksenkin... Ja olisi tässä ostettu tonttikin! Nyt... Nelma... Kukkelmanin kurkkua kaivelee ikään kuin itku. Hän kököttää makuupaikallaan. Mitäs nyt? Nyt ne tulevat! Nyt se saisi ... ruoskaa ... Nelma! Sakris työnsi korvansa edestä pois märät hiukset, että olisi kuullut paremmin. Oliko tuo Nelman naurua ... kelvottoman? Ja Mimmille pitäisi antaa oikein selkään!
Kun ne huiskuttivat solmuun sidottua häntäänsä, nykäisivät ne ohjakset kuskin kädestä; tämä taas heilutteli ruoskaa edestakaisin ja sivalsi sillä useammin sisässä-istujain hattuja, kuin hevosten nahkaa, jossa lyönnit näkyivät niin selvästi, kuin olisivat olleet kiveen painetut. Hyvää tahtoa ei puuttunut noilta jaloilta eläimiltä, mutta sitä enemmän vastaavaa kykyä.
Rosvoja!» ähki Partanen. »Mene pois, mies, tieltä, tahi saat piiskaa!» komensi Anttikin ja nosti ruoskaa lyöntiin. Mutta Jussi Partanen huusi yhä lujemmin: »Tulkaa avuksi!... Huuda, Turtiainen, poliisia... Prtuu!... Prtuu, ruuna!... Huuda lujemmin, Turtiainen!» »Poliisi! Onko täällä poliisia!» huusi Turtiainen. Mutta poliisi osuikin juuri tulemaan paikalle, kun oli menossa ostamaan housukangasta.
Se menee liian kauas," huusi Cecilia purren hammasta ja hyppäsi alas vaunusta; "mutta maltahan vaan aikaa, hävytön, ja minä vannon kaikkein helvetin henkien kautta, että minun kostoni pitää sinun musertamaan." "Vältä, syöpäläinen," huusi Akselinpoika ja pyöritti ruoskaa hänen päänsä päällä. Cecilia katosi pensasten sekaan ja Akselinpoika ajoi linnaansa.
Kylänvanhimman ei tehnyt mieli siihen vastata, mutta vouti käski kertomaan kaikki sanasta sanaan. Sano vaan kaikki; eiväthän ne ole sinun sanojasi, vaan heidän. Jos puhut totta, niin minä sinut palkitsen, mutta jos salaat, niin syytä itseäsi ruoskaa saat. Hei, Kaisa, annas hänelle lasi viinaa rohkaistukseksi. Piika toi lasin, ojentaen sen kylänvanhimmalle.
Tunnetteko? Tääll' ihmisen kuihtuu joka aatos, tunnetteko. Rikos täällä on riemuita, syy täällä on surra, lupa vain vaikeroida ja toisia purra. Me tukahdumme. Me itse tiedä emme, miks meiltä ilma loppuu, me miksi suutelemme sitä ruoskaa, mi meitä lyö iki, aina oma syy! Ei meitä vika vieraiden paina.
Sananlaskujen lausuja ihastui siihen määrään Philipin taitavasta puheesta, että hän voiman takaa helisteli sauvaansa, ja unohti niin täydellisesti kenen seurassa oli, että hän ääneen huusi ei eläissään itse sanoneensa mitään järkevämpää. "Voipi olla", kuiskasi Jonas Schwanker; "mutta me saamme maistaa ruoskaa, jos noin kovaan puhutte".
Me tiedämme, että tämä oikeus ja velvollisuus on Juhanin sekä hänen esikoisuutensa että äitimme määräyksen kautta. JUHANI. Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun! AAPO. Mutta katso, että sitä sopuisasti käyttelet ja yhteiseksi hyödyksi. JUHANI. Parastani tahdon koettaa. Mutta kun vaan tottelisitte ilman könistämistä ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa. AAPO. Ruoskaa?
Kyllä Helena oli kohta huomannut, että Georg vähän hätäili, mutta kun hän oli nostettu ylös ja poni, peläten ruoskaa, otti hypyllä vauhdin tallista, kipristyi Georg raukka molemmin käsin satulaan ja heitti ohjakset valloilleen. Poni juoksi ihmeissään pihalle, heilutti päätään edestakasin, hyppeli ja alkoi sitten lennätellä outoa ratsastajaansa pitkin kenttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät