United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli kuitenkin tarjoumus, jota ajattelin, ennenkuin edes-uskalsin toivoa sitä; ja nyt tämä yksipäisyys, tämä julkinen uhka!" Nyt tuli eräs palvelija sanomaan, että päivällinen oli valmis. Sesilia ei uskaltanut muuta kuin mennä aterialle. Niinpiankuin oli ruoalta päästy, meni hän kuitenkin Margareetan luo, joka heti kotiin tultuansa oli mennyt hnoneesensa.
Elsa meni kyökkiin, jossa väki olivat juuri ruoalta päässeet, Sanna ja kyökkipiika vaan vielä aterioivat. Rouva tuli kyökin ovelle ja sanoi: "Liina katsoo Elsalle myöskin haukattavaa!" "Kyllä!" sanoi Liina, se oli keittäjättären nimi, ja viittasi sormellansa Elsaa rahille istumaan. Elsa aloitti syönnin. Siinä oli leipää ja silakkaa, perunoita ja piimää. Kaikki söivät hyvällä halulla.
"Laulavat Lapinki lapset, heinäkengät heittelevät hirven harvoilta lihoilta, peuran pienen pallehilta; niin miks' en minäki laula, miks' ei laula meiän lapset ruoalta rukihiselta, suulta suurukselliselta? "Laulavat Lapinki lapset, heläjävät heinäkengät vesimaljan juotuansa, petäjäisen purtuansa; niin miks' en minäki laula, miks' ei laula meiän lapset juomilta jyvällisiltä, olu'ilta ohraisilta?
Javani kuitenkaan ei nauttinut mitään syyttäen pahoin vointia; mutta todellinen syy oli, että hän ei tahtonut saastuttaa itseänsä syömällä samassa pöydässä Theophilon kanssa, jonka hän arveli olevan uskonsa heittolaisen. Hiljaa ja ääneti odotti hän siksi kun ruoalta päästiin ja palvelijat menivät pois.
Mitäs niistä nuorista on tähän aikaan, jolloin sitä viinaa niin viljavasti tulvailee! Sen vain tiedän, että onnellinen se, joka tasaantuneen miehen omaksensa saa nuoret ne ovat tänään tämmöisiä, huomenna tuommoisia, mutta vanhanpuoleinen hän paikkansa pitää.» Tämän sanottuaan muori siunasi sekä nousi ruoalta, ja muut kaikki tekivät samoin.
Rouva siis kaikessa hiljaisuudessa söi, ja vähän päästä alkoi maisterikin syödä. "Hyvän ruokahalun se vuori-ilma tekikin, se rapakon rämpiminen", sanoi rouva ruoalta päästyään. Maisteri vilkaisi vaimoaan lasisilmiensä alitse. "Rapakon rämpiminen!" matki maisteri. "Tekeekö se ruokahalun?" "Ka, mitäs tuo muuta tehnee", sanoi rouva ja meni kyökkiin.
Veänkö vilusta virret, lapan laulut pakkasesta, tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nenähän, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen, aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan viritän, kerittelen pään kerältä, suorin solmun sommelolta? Niin laulan hyvänki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta.
"Eihän tuo katsominen vahingoita", sanoi hän, vaan itsekseen hän mielessänsä vähensi kuukauspalkastansa 10 taaleria ja mietiskeli, mitenkä noilla jäävillä 20:llä hän itse eläisi kaupungissa ja vaimo maalla, puhumattakaan, mitä oli menevä lakkaamattomiin matkalippuihin, rahtiin ynnä muuhun. Rouvan kasvot olivat kuin kirkas päiväpaiste ia hän suuteli miestänsä ruoalta päästyä.
Toteen on rikkaita sukulaisia! lausui hän kääntyen miehensä puoleen. Päästyämme ruoalta käski emäntä mennä minun kotia suoraan ja viedä terveisiä, että hän tulee siellä käymään. Toverini olivat yhä lyömässä seinärahaa. Molemmat olivat kontallaan maassa, Jaakko koetti pingottaa vaaksaansa yltämään toisesta »kuprusta» toiseen. Ottaa se! tuumaili Jaakko. Ei ota.