Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Siihen aikaan nousivat perheen kauniit, vahvat tytöt ilolla ja riemulla aikaisin aamulla sisätöihinsä mikä lakaisi laattioita, mikä sytytti tulen, mikä valmisti aamiaista isälle ja veljille, heidän lähtiessään ulkotöihinsä; koko aika puheltiin hartaasti kirjoista, luvuista ja käsitöistä, keskusteltiin viimeisestä uudesta runosta tai jostain historiallisesta aineesta, tai kenties maalaistanssijaisista, jotka olivat tulossa viikon kuluessa.
Ludvig, joka oli palannut tupakkahuoneesta samassa kun loppuosa runosta luettiin, huomasi heti Flaccuksen laskeneen leikkiä taloudenhoitajattaresta ja punastui hämmästyneenä huomatessaan joululahjain harmillisen vaihdoksen. »Jumalan kiitos», ajatteli hän, kun Birger oli lausunut epäluulonsa, »minä pääsen ehjin nahoin tällä kertaa. Mutta sääli Birgeriä, hänhän näyttää aivan nololta.
Tämä kuvaus rajuilmasta sekä siitä aiheutuneesta ukonjohdattimen käytäntöönottamisesta on jätetty pois 1850-vuoden painoksen runosta ja sitä seuraava kuvaus tavattomasti lyhennetty, menettäen sen kautta eepillistä leveyttään ja selvyyttään. Runo päätetään mainitussa painoksessa seuraaviin säkeihin: »Kansakunda kiitettäwä, lausuttu nyt laulamalla! arwos ombi aiwan suuri.
Sen ajan suomalaisissa sanomalehdissä näkyy tosin joskus joku ainoa kirjoitus tästä aineesta, mutta ne harvatkin ovat erinomaisen miedot ja varovaiset. Sentähden sopinee pääasiallisesti Juteinin ansiona pitää, että jo kolmansilla kymmenillä kieliliikkeen ensimäinen alku ilmausi talonpojissakin, niinkuin näkyy tunnetusta Korhosen runosta.»
Kyllä voisi joku sanoa, että 31:sessä runossa mahtanee puhuttaa siitä Pohjan akan tyttärestä, jonka Joukahainen lupasi Wäinämöiselle, mutta todempi lienee, mitä jo sanoin tästä runosta, että sen alkupuoli on mahtanut jälestä päin tulla kaunistetuksi Kalevalan asioilioiden nimillä, ehkä muuten ei saatu sopimaan niiden asioihin.
Että runoilijat ovat maailman ihmeellisempiä olennoita, siitä ei voi olla eri mieliä. Heidän syvämielinen ajatusjuoksunsa ja lennokas mielenkuvituksensa saattaa yksinkertaisen maailman lapsen useasti vaikenemaan. Otan esimerkiksi eräästä Valvojaan painetusta runosta »Venhematka» ensimäisen värsyn. »Kirkkaana läikkyi järvi, oli ilma herttainen, Rannasta venhe vilpas vieriipi laineillen.
"Alkusanat" ovat alkuperäisestä muodostaan niin turmeltuneet, että niitä on mahdoton ymmärtää. Laulajat itse sanoivat niiden olevan "alkukieltä". "Mataleenan vesimatka" ja "Inkerin sulhot" ovat jo edellisessä olleet puheena. Monesta tällaisesta runosta huomaa, kuinka hyvin lyhyempi, ballaadinkaltainen muodostus sopii senluontoisille kertoelmille.
Sisällistä yhtenäisyyttänsä on Kalevala paitsi sitä vielä monin paikoin vahvistanut ulkonaisillakin siteillä, viittauksilla runosta runoon, jotka selvästi osoittavat, että toista runoa sepitettäessä on samassa ollut mielessä myöskin toinen, vaikka käsillä-olevasta aineesta kaukaisempi.
Alkuansa mahtaa tämä sananlasku ynnä moni muu olla osa jostakin pitemmästä runosta, joka nyt paitsi näitä sanoja on joutunut unhotuksiin taikka ei vielä ole kerätyksi saatu. Kultainen kotielanto! jos on vaikea vatsalle, niin on helppo hartioille. Hyväpä asia onkin, lasten kotona pysyä, eikä toisinaan ilman pakkoakin, talosta erota. Kumma kuusinen lusikka, katajainen kauhapahka.
Eräässä kohden päiväkirjassaan kertoo kirjailijatar Runebergin sanoneen tästä runosta: »On merkillistä, kuinka se on ihastuttanut kaikkia.» Kun kirjailijatar muistutti hänen mieleensä, että juuri hän itse siitä kiittäessään oli sitä ylistänyt, vastasi hän: »Niin, niin tein todellakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät