Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Turkkilaisten hyväntekeväisyys ulottuu eläimiinkin. Ovathan yleensä Konstantinopolin koirat tunnetut ja mikä vaiva niistä on sen ihmisille. Koko kaupunki on jaettu määrättyihin osiin ja tarkka vaari pidetään, ett'ei yksikään koira pääse vieraasen kaupungin osaan. Muuten täytyy sanoa, että rumempaa näköä ei juuri voi tavata, kuin Konstantinopolin koirain tarjoama on.
Se on ollut se asia, josta ei kukaan ole saanut puhua meille itsillemme. Se on ollut visusti vältettävä keskusteluaine: 'Ei saa köydestä haastaa hirttäytyneen talossa! Niin, herra Ruuthin kuullen voin puhua näistä; hän on talon vanha ystävä! Sanotaan, että kaikissa vanhoissa sukukartanoissa on aina oma luurankonsa. Tämä on ollut meidän. Jumalan kiitos, ettei ole ollut sen rumempaa luurankoa!
Siten ostamme paljon, jota emme tarvitse, ja jonka ainoa arvo on siinä, että se mairittelee itserakkauttamme. Näistä ala-arvoisista tavaroistamme maksamme suhteellisesti enemmän kuin rikkaat naapurimme omistaan. En tiedä mitään rumempaa kuin huokeahintainen kasimirisaali, ja kumminkin moni nuori mies ahtaissa oloissa uhraa kahdeksannen osan tuloistaan hankkiakseen vaimolleen sen.
Itse ei hän enää viitsinyt kerjäämään mennä, vaan söi mieluimmin niitä paloja, joita lapset kotiin toivat. Lastensa täytyi pakosta antaa tuota ammattia harjoittaa, eikä tuota juuri luontokaan vastustanut. Rumempaa olisi ollut pyydellä, jos ei paloa olisi tapahtunut... Eikä siinä ruokaa paljoa palanut.
Niin tapahtuuko enää rumempaa tekoa maailmankaan lopulla, kun tämä... Tätä en kuitenkaan ihmettele, sillä perkele kun kerran saa ihmisen ja ihmisjoukot palvelijoikseen, niin niitten minkäänlaiset teot eivät ole liian rumia kelvatakseen isännälle... Mutta minkälainen on oleva sen isännän antama palkka... Mikäs on se muu kun huutava helvetti, ijankaikkinen itku ja hammasten kiristys... Nyt minä todella uskon ja tunnen kuinka suuri valta ja voima on helvetin ruhtinaalla tässä seurakunnassa."
"Meidän esi-isät elivät näetkös tuommoisissa hökkeleissä, mutta katsos millaiset palatsit minä olen itselleni rakentanut!" Niin olivat nämä palatsit kuin talot, joita lapset lastusista laittelevat. Viisi kuusi koiraa, yksi toistansa takkuisempaa ja rumempaa, tervehti meitä haukunnalla. "Lammaskoiria!" huomautti Martin Petrovitsh. "Oikeata Krimin rotua. Tse; peijakkaat!
Mikäkö nimeksi? Annahan olla Aarnold veti muutamia savuja. Noo siitä, tietysti, tehdään minun isäni kaima: Kalle. Kalle! Herranen aika. Kalle! Selmasta ei maailmassa löytynyt rumempaa, jokapäiväisempää nimeä. Hän ei varmaankaan osaisi rakastaa lasta, jonka nimi oli Kalle. Eikö se ole eikö se ole kovin tavallinen? hän kysyi. Mitä se tekee? Tavallinen sen juuri pitää ollakin.
Oli vain yksi ruma asia tai oikeammin henkilö, joka sai armon Svenin silmissä: lastenhoitaja "Gucka". Rumempaa ihmistä ei voi ajatella: hän oli lyhyt ja paksu, tukka harmaanpunertava ja piirteet karkeat, ja kun Sven ensi kerran hänet näki, kätki hän kasvonsa Esterin rintaa vasten ja kuiskasi pelästyneenä: "niin ruma". Mutta sitten tuli hänestä ja Guckasta parhaat ystävät, sillä Guckan mielikuvitus oli tyhjentymätön, hän kertoi satuja ja tarinoita, juuri sellaisia, joita Sven halusta ahmimalla ahmi.
BARTHOLO. Minun signalimenttini! Tuommoiset ihmiset luulevat aina puhuvansa sotamiesten kanssa. KREIVI. Luuletteko, että olisi peräti vaikea asia tehdä teidän signalimenttinne? Nuotti: Ici sont venus en personne. Pää kalju on, tutisevainen, Ja silmä tumma, talimainen, Rumempaa naamaa eipä näe, Kas selkä on kuin sarvet kauriin Ja pinta niinkuin paistonauriin, Vinossa toinen olkapää!
Päivän Sana
Muut Etsivät