United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jos te olette päättäneet lähteä, ei minulla ole valtaa Jumala varjelkoon! väkisin estää teitä tekemästä mieltänne myöten. Voin ainoasti rukoilla teitä oman itseni tähden " "Omat etuni minä itse paraiten ymmärrän. Hyvästi nyt vaan, herra kreivi!"
Niin päättävästi, että ramman silmät suurenivat ... ja sitten ne alkoivat ikään kuin rukoilla Nelmaa. Mutta Nelma kääntyi häneen jälleen selin. No, eihän nyt noin, lapsukaiset, huudahti Mimmi. Tarjotaan toki Kukkelmanille kahvit. Sakris ei tiennyt, mitä vastata, mitä puhua. Mutta hän vimmastui Mimmille ... ja sitten hän meni ulos.
Olet unhottanut rukoilla woimaa Jumalalta, joka yksin woipi tehdä ihmisen wahwaksi seisomaan syntisiä himojansa wastaan. Niin kauwan kun olet wieras Hänelle, niin kauwan owat turhat kaikki ponnistuksesi". Mikko ei wastannut mitään, mutta sywästi lienee hänen isänsä puhe waikuttanut, sillä hän wäliin punastui, wäliin waaleni.
Jos te olisitte tuomittu, jos te olisitte viaton, jos te olisitte marttiira, vastasi Felton, olisi teillä vielä suurempi syy rukoilla, ja minä itse auttaisin teitä rukouksillani.
"Ja sinun tulee rukoilla syntejäsi anteeksi, mutta varsinkin sitä, joka on pahin kaikista, että olet uhkaavasti ajatellut Jumalaa vastaan ja pyrkinyt ymmärtämään ja tuomitsemaan hänen korkeita ajatuksiansa, hänen neuvojansa ja hänen viisasta tahtoansa." "Minä rukoilen, minä rukoilen!!!"
Kuolemattomuus ei ole muuta kuin kirous minulle. Ijäti eläminen on ijäti kärsiminen. Kaikkein pahinta on jumalaa ajatella. Minkä vuoksi minä olen olemassa? Minäkö rukoilla häntä? Mahdotonta, Ja kuitenkin hän yksistään voi vastata minun sieluni hirmuisiin kysymyksiin. Hän yksin voisi anteeksi antaa. Oi, jospa vaan voisin mennä hänen luokseen!
Ei, hän tahtoi ilman katkeruutta luopua kaikesta; hän tahtoi heille ja heidän rakkaudelleen rukoilla Jumalan siunausta, rakkaalle Elsa-serkulle ja Arville, josta hän kerran oli pitänyt enemmän kuin muista
Jokainen kristitty, joka matkustaa täällä ja näkee noitten kapeitten, jäykännäköisten minareettein kohouvan taivasta kohti, ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla, että nuo sadat ja tuhannet moskeat pian, hyvin pian muutettaisiin kristillisiksi kirkoiksi, joissa julistettaisiin evankeliumia "ristiinnaulitusta" jokaiselle uskovaiselle autuudeksi, että pakanuuden pimeys hälvenisi ja Kristuksen kirkkauden loisto valaisisi pimeitä sydämmiä.
Tämä maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse. RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni. HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös. RISTO. Armoa, armoa! HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle. RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin. HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää kuin minäkään.
Minä tahdoin antaa hänelle kättä, kuten hän pyysi, ja rukoilla, ett'ei hän minuun suuttuisi. Mutta hiekkakenttä oli tyhjä; enkä minä kuullut poistuvia askeleitakaan, herra Claudius oli varmaankin mennyt metsään päin. Hyvin alakuloisena menin viimein Ilsen luokse.