Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Oli siinä sentään toinenkin seikka, joka minua yllytti ryntäämään näin päistikkaa. En ollut ikinä ennen kosinut en totisesti ja minua huvitti kerran koettaa, saisinko rukkaset. Vaikka enhän minä nytkään vielä ollut kosinut, eikä ole sanottu, että olin aikeissakaan jatkaa. Onneksi ei hän lukenut minua niinkuin minä häntä, eikä tiennyt mitä mielessäni liikkui.
"Kuules, Mari," lausui hän, "huvittaahan sinua kävelyt kuuvalossa." "Huvittaa niin," vastasi Mari, säikähtymätä; "kun aikaa on ja kelpo kumppani." "Tahdot sillä kohta paiskata minulle rukkaset, minä kun olen vanha?" "Vanhojen kanssa on turvallisempi kävellä kuuvalossa, kuin nuorten. Minä tulen teidän kanssanne."
"Ja jos ei sitä liiaksi rohkeudeksi katsottaisi, että minä taaskin puhun", virkkoi lääkäri, "niin sanoisin koko Perth'in kaupungin tietävän, että se tyttö ei olekaan vapaasta ehdostansa Wynd'in seppää valinnut, vaan että isä hänet suoraan sanoen on pakoittanut. Minä tiedän varmaan, että seppä useammat kerrat sai rukkaset".
Punaiset villapaulat puolisääreen käärrityt, joitten tupsut riippuivat jalan ulkopuolla; keltainen kähärätukka jaettu keskeltä otsaa ja päässä sini-samettinen kuusikaistainen patalakki. Sormessa hopiainen kantasormus, villa-lapaset ja niitten päällä vasikan-nahkaset rukkaset kädessä.
Mutta joskin voi olla yhdeksän vallatonta ja ajattelematonta nuorta tyttöä, jotka kiittävät neuvosta ja ottavat miehen minkälaisen tahansa, kunhan hän vain on rehellinen mies, niin voi kuitenkin tapahtua, että kymmenes antaa hänelle rukkaset, enkä minä voi häntä sentähden sen pahemmaksi tuomita, sillä moinen riippuu aina siitä, mistä puusta mikin on veistetty.
Tulen varmaankin tekemään jonkun onnettomuuden. Sillä puhuakseni totta ei minulla ole enää varaa noin vaan menettää sulhasta. Minulla on ollut monta ennen, mutta heille kaikille annoin rukkaset. He kosivat minun mielestäni niin huonosti. Hellosta kosin minä itse ja ikääkin on kaksikymmentä kuusi vuotta... Ei siis ole ihme, jos en tahdo häntä menettää ... ja kaikkea tuota! 2 kohtaus. Maiju.
Siihen oli vähän toivoa, vaikkakin se oli käynyt hyvästillä ja Hilja lupasi puolestaan selittää kaikki ja vakuutti, että tuon ruojan haukkumisesta huolimatta pysyy Augusti entisellään ja kirjoittaa kuten ennenkin. Aliina odotti, eikä odottanut. Tuntui kerrassaan suurelta häpeältä saada sulhaselta »rukkaset», mutta jos ei saisi, niin mitä tehdä.
VALTER. Yksi sana vaan, ja minä päästän teidät heti. Annattehan minulle rukkaset, annattehan? KERTTU. Enkä anna, en, en, en, en! Uskotko sen nyt viimennii, vai pittääkö huutoo vielä kovemmin? Sitten ei auta muu, kuin että minä annan teille. Niin, se on päätetty! Minä en ikinä teidän kanssanne vihille lähde. Ennen istun ikäni ja aikani velkavankeudessa, jos niiksi tulee. KERTTU. Vai niin?
«Niin, ja näimme kuinka suloisesti hän teille nauroi«, virkkoi apulainen. Parooni Klaus punastui... «Kenellä on sormus?« «Ha ha!« nauroi neiti Anna, kirkkoherran vanhin tytär, jolta apulaisen sanottiin jo kahdesti saaneen rukkaset. «Ha, ha! Parooni Klaus pitää itse sormuksen, kun ei ole täällä sitä, jolle hän sen antaisi«. Klaus punastui, yhä enemmän.
Olet kai löytänyt siellä mielitiettysi ja saanut häneltä rukkaset!" sanoin ikäänkuin saadakseni häntä elpymään. "Mielitiettyni olen kyllä löytänyt ja rukkasia en ole häneltä saanut; ja siinäpä se nyt koko juttu onkin", sanoi hän. "Kuinka se sinun elämäsi on siellä oudossa paikkakunnassa alusta alkaen mennyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät