Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Minä vien nämä sitten rovastille, se ensi sunnuntaina julistaa kirkossa ensi kerran. Ja sitten kolmen viikon perästä tulemme tänne Väinön kanssa ja viemme Taavan ja Martan kirkon kautta kotiin, jos ei tänne kutsuttane rovastia. Eikös niin, Taava ja Martta?» Kuinka vain tahdot, kuului Taavan ja Martan suusta.
Rovasti on luvannut, että nämä nuoret täältä saavat tulla meille, ja silloinhan olisi teidänkin hauskempi yhdessä seurassa lähteä.» »He saavat ottaa vaunut», sanoi rovasti, »niissä on kyllä Iirillekin tilaa. Saatte istua kaikki yhdessä, ja sen arvaan, ettei matka pitkältä tunnu.» Iiri kiitti sydämellisesti rovastia, joka hänestä näin isällisesti piti huolta.
Rovastia kesti kauvemmin, minä tunsin vielä jonkun aikaa virallisen arvon hajua, tarkkaa punnitsemista ja muita hautajaiskeinoja, mutta minun ilokseni katosi sekin konttori kummitus, ja kuin minä olin lopettanut, istuin minä vastapäätä F. N. Strandia vaan, oli ainoastaan tyhjä sija vastaisille arvonimille.
Tahdoin jollakin sievällä tavalla puhua pappilassa, koska äitini lähtiessäni oli minua siihen varoittanut, mutta vaikka olisin kuinka miettinyt, en löytänyt sievempätä vastausta, kuin tämän: Minä haen rovastia, saadakseni häneltä rohtoja muorilleni. Onko rovasti kotona, hyvä neitty? Neiti katsahti minua silmiin, taaskin vetäen suutansa nauruun, ja sanoi: Joudu pian rovastin luo.
Katsohan, kuinka säikäytti! Turhaan hälytti, luulin tulevan eikä tullutkaan... Saapa nähdä, nouseeko kirkon törmästä vaiko pappilan? Pappilan törmästä nousee! Pappia meneekin ottamaan, itseään rovastia! Jussin rinnassa hytkähtää hyvästä mielestä. Sen kun viepi, niin vieköön! Vaan tappelu siinä tulee, ennenkuin saa sen ison miehen ... pitäisikö mennä auttamaan?
Palavalla puikolla sytytti hän sitten tuon pehkukasan, sanoen: Täytyy tehdä ilotulitus ja huvitella itseäni, sillä välin kuin isä ja äiti ovat rovastia suremassa, kosk'en minä sinne päässyt, jonne kaikki kerjäläisetkin ovat menneet. Pian on koko pehkukasa tulen vallassa. Jaakko sieppaa aidasta seipään kappaleen ja hämmentää sillä nuotiota.
Kaikki herrat palasivat sitte takaisin Kankkulaan, jossa rovasti huomautti isännälle, että nyt, ennen päivällisiä, sopisi kastaa se "nuori hevosmies." "Juu herra rovasti," vastasi Kankkulainen, "kyllä, kyllä, mutta se kuului jo kuolleen." "Jassoo!" "Mutta herra rovasti", Kankkulainen kumarsi nöyrästi, "älkää pahaksi panko, mutta vaimoni oli halunnut puhutella vähän herra rovastia." "Jassoo!
Päivän Sana
Muut Etsivät